Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

torstai 5. lokakuuta 2017

Kokonniemen kalmisto ja runonlaulaja Simana Sissosen hautamuistomerkki Ilomantsissa



Kokonniemen ortodoksisen kalmiston aita ja portti
Syyskuun alussa kiertelin muutamana päivänä Ilomantsin kirkonkylää ja sen ympäristöä. Komeiden maisemien ja ystävällisten asukkaiden lisäksi mieltäni innoittivat vierailut monella mielenkiintoisella paikalla. Yksi niistä oli Kokonniemen ortodoksinen kalmisto. Karjalaiset hautausmaat perustettiin vesistöjen varsille joko niemiin tai saariin. Kokonniemi on tyypillinen vanha luonnonvarainen ortodoksinen kalmisto. Se on perustettu 1790-luvulla ja oli pitkään Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan päähautausmaa. Edesmenneitten puolesta rukoileminen ja haudoilla käynti kuuluvat karjalaiseen ortodoksiseen perinteeseen. Ortodoksisen ajattelun mukaan kaikki maallinen katoaa, myös haudat. Vain sielut jäävät jatkamaan elämäänsä iankaikkisuudessa.

Tunnetuin Kokonniemeen haudatuista henkilöistä on Semen (Simana) Jegorinpoika Sissonen (1786 – 1848). Hän ooli yksi tunnetuimmista runonlaulajistamme. Kokonniemen metsähautausmaan erottaa muusta alueesta paikoin jo romahtanut riukuaita. Hautausmaalla ei ole rivisuoria käytäviä hautojen välissä, eikä valtavien kivipaasien muodostamia monumentteja. Suurimmalla osalla haudoista on joko puuristi tai grobu eli grobnitsa. Simana Sissosen grobu sijaitsee Kokonniemen kalmiston sisääntuloportin oikealla puolella, niemen kärkeen vievän polun välittömässä läheisyydessä. Portista on grobulle matkaa arvioni mukaan parikymmentä metriä. Kun Ilomantsin järvellä puhaltaa koillistuuli, se tuo tuoksut ja äänet vainajan kotikýlältä 10 kilometrin päästä Megrijärven ja Ilomantsinjoen pintoja pitkin Simanan grobulle. Mitähän Simana miettii?

Runonlaulaja Simana Sissosen grobu eli
hautamuistomerkki
Loiheeko hän lausumaan:

Mehiläinen, hiien lintu,
lennä tuonne, kunne käsken:
yheksän meren ylitse,
yli puolen kymmenettä,
saarehen selällisehen,
luotohon merellisehen,
jossa voi’etta tehään,
missä mettä keitetään.
Tuopas tuolta voitehia,
kasta siipesi simahan,
toinen siipesi metehen,
 sulkasi sulahan voihen,
kanna Jesuksen etehen.[1]



[1] Ote Simana Sissosen D.E.D. Europaeukselle vuonna 1845 laulamasta raudan syntyloitsusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti