Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Siirtolaispappi Arthur Leopold Heideman

Harvinainen valokuva pastori Arthur Leopold Heidemanista, otettu melko pian hänen saavuttuaan Amerikkaan
Tutustuin aikoinaan väitöskirjamateriaalia kerätessäni lyhyen aikaa Lappeenrannan seudulla vaikuttaneen pastori Arthur Leopold Heidemanin elämänvaiheisiin. Tämä originelli, tulisieluinen ja vakaumuksessaan tinkimätön pappi toimi suurimman osan pappisurastaan kuitenkin Pohjois-Amerikassa. Hän oli vuodesta 1890 lähtien aina kuolemaansa saakka Calumetin apostolisluterilaisen kirkon pappina. Tämän lisäksi hänen vastuullaan olivat papilliset toimet myös Hanckockin apostolisluterilaisessa seurakunnassa ja monessa muussa, usein varsin pienessä apostolisluterilaisessa seurakunnassa Kuparisaaren alueen. Apostolisluterilaisten seurakuntien ohella Arthur Leopol Heideman huolehti vuosikausia myös paikallisesta suomalaisesta kansalliskirkon seurakunnasta. Olen aikaisemmassa blogikirjoituksessa kertonut Heidemanin elämänvaiheista pääosin ennen hänen muuttoaan Yhdysvaltoihin. Kansan Henki-nimisessä amerikansuomalaisten kansallis- ja raittiusmielisten juhlajulkaisussa vuonna 1918 oli lyhyt kuvaus pastori Heidemanin elämänvaiheista. Sen oli koonnut Pohjois-Michiganin suomalaisten siirtolaisten historiaan perehtynyt Juuso Hirvonen. Hirvonen kertoo artikkelissaan Heidemanin elämänvaiheiden lisäksi myös apostolisluterilaisen seurakunnan alkutaipaleesta. Alla oheinen Juuso Hirvosen artikkeli.



Pastori Arthur Leopold Heideman



Amerikan suomalaisten keskuudessa on kirkollinen toiminta ollut jo vuosikymmeniä vaikuttamassa Kohta sen jälkeen kun suomalainen kansallisuus asettui asumaan täällä, ryhtyivät he huolehtimaan isiltä perityn uskonnon ja kristillisen maailmankatsomuksen säilyttämisestä. Vanhimmat, nykyisen siirtolaisuuden kantajoukko, osaksi Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisimman maakunnan kansalaisiamme, asettuivat asumaan Kuparisaarelle, Hancockiin ja Calumetiin, joissa paikoissa vähää ennen niitä aikoja olivat kuparikaivannot alkaneet toimimaan. Sen ajan siirtolaiset alkoivat kirkollisen toimintansa kaikki yhtenä, samana joukkona, joilla ei ollut aluksi eroavaisuutta uskonnollisissa käsitteissänsä. Jonkun aikaa toimittuansa yhtenä, erosivat he eri kirkkokunnaisiin ryhmiin, joista niin kutsuttu Apostolis-luteerilaiseen opinsuuntaan kuuluva joukko perusti seurakunnan ja rakensi kirkon Quincyn mäelle, Hancockiin, ja jonkun ajan kuluttua myös Calumetiin. Apostolis-luteerilaisia saapui vuosi vuodelta edellä mainituista maista, joten seurakunnallinen joukko kasvoi yhä suuremmaksi. Heillä oli kotimaasta saapuneita saarnaajia, jotka osaksi täällä käyden ja toiset tänne asumaan asettuneina hoitivat saarnaajan tehtäviä ja pitivät hartausseuroja Kuparisaarella ja muualla missä kansalaisia asusteli. Kun sitten Calumetissa silloisen Apostolis-luteerilaisen joukon keskuudessa syntyi jonkunlaista erimielisyyttä, jakaantuivat he aluksi kahteen pääjoukkoon eli seurakuntaan, joista toinen, suurempi, kutsui kotimaasta varsinaisen papin, pastori Arthur Leopold Heidemanin, joka saapuikin tänne ja on siitä asti hoitanut Calumetin ja Hancockin Apostolis-luteerilaisia seurakuntia, sekä toiminut pappina samaan kirkkokuntaan kuuluvien kansalaisten keskuudessa laajalti yli Yhdysvaltojen, käyden useammissa valtioissa.



Pastori Arthur Leopold Heideman on syntynyt Oulun kaupungissa, Suomessa, v. 1862. Hänen isänsä oli ammatiltaan värjärimestari, jota tointa siihen aikaan harjoitettiin suurteollisuutena, sillä kangastehtaat eivät vielä silloin olleet Suomessa värjäysalaan kehittyneet. Koulua kävi pastori pienestä poikasesta alkaen, ensin lastenkoulua ja sen jälkeen Oulun ruotsalaista lyseota, josta hän tuli ylioppilaaksi v. 1880, siis 18 vuoden ikäisenä. Ylioppilaaksi päästyään kirjoittautui hän Helsingin yliopistoon teologiseen tiedekuntaan ja opiskeli jumaluusoppia, kunnes, suoritettuaan täydellisen erotutkinnon, villittiin papiksi Porvoossa v. 1885, ja määrättiin hoitamaan papin virkaa Hollolassa. Oltuaan sen jälkeen pappina Lappeenrannassa, Loviisassa, litissä, Sörnäisten kuritushuonevankilan saarnaajana Helsingissä, Porvoossa, Sysmässä ja Kivijärvellä, vuoteen 1890 asti, tuli hän tänne Amerikaan Calumetiin, edellä mainittujen seurakuntien kutsumana, jossa toimessa ja samassa paikassa on hän yhtämittaa ollut tuon pitkän ajan, 27 vuotta.


Tällä ajalla on hän käynyt kolme eri kertaa kotimaassa, viipyen siellä vaan lyhyen ajan kerrallaan.


Ollessansa pappina Kivijärvellä, meni hän avioliittoon silloisen Kivijärven kirkkoherran, rovasti Krankin tyttären Lempin kanssa, josta avioliitosta on syntynyt 15 lasta, joista neljä on kuollut ja yksitoista elää.


Vanhin pojista, pastori Paul A. Heideman, on tullut papiksi Suomessa, kuuluen Helsingin yliopiston jumaluusopilliseen tiedekuntaan ja suoritettuaan täydellisen erotutkinnon, vihittiin hänet papiksi Porvoossa v. 1916, jonka jälkeen hän, Porvoon tuomiokapitulin virallisella määräyksellä, isänsä ja täkäläisten seurakuntien kutsumana, saapui tähän maahan toimimaan pappina edellä mainituissa sekä monissa muissa samaan kirkkokuntaan kuuluvissa seurakunnissa.




Toisia pastoin Heidemanin poikia ja tyttäriä on parhaillaan lukujaan jatkamassa Michiganin valtion yliopistossa ja nuorempia muissa kouluissa, joissa he ovat osoittaneet erittäin ripeää edistymistä opinnoissaan.


Pitkä ja monipuolinen on pastori Heidemanin työpäivä ollut kirkon ja seurakuntien palveluksessa. Paljon on siinä kysytty sitkeyttä, ruumiillisia työvoimia ja henkistä kykyä hoitaessa laajalti hajalla olevien Ap.-lut. seurakuntien papillisia tehtäviä. Työ on ollut varsinkin alkuaikoina lähetyssaarnaajan vaivaloista työtä. Tehdä pitkiä matkoja, pitää seuroja perheissä ahtaissa huoneissa, kun ei alkuaikoina vielä ollut kirkkoja eikä muita kokoushuoneita. Pastori Heidemanilta on vaadittu apostoli Paavalin matkakykyä, Pietarin nöyryyttä ja Johanneksen rakkautta hoitaessaan tehtäväänsä. Hän on omannut harvinaisen sitkeyden, tahdonlujuuden ja luonteen tyyneyden, joiden avulla hän aina onkin ollut valmis palvelemaan kaikkia samalla nöyryydellä. Näillä ominaisuuksillaan on pastori Heideman saavuttanut Ap.-lut. kirkkokuntaan kuuluvien kansalaisten suurimman osan suosion ja kunnioituksen. Hänen kotinsa on todellinen savolaisen pappilan perikuva, jossa ei seurakuntalaisten eikä kenenkään vieraan käydessänsä tarvitse orjailla, vaan saavat jokainen ihmisellistä kohtelua ja rehellistä ystävyyttä pastorilta ja hänen puolisoltaan.

Laajan seurakuntansa hoitaminen ja hajalla, pitkien matkojen päässä toimitettavat papilliset tehtävät kuluttavat ajan niin tarkoin, ettei siitä jouda paljon muihin tehtäviin. Pastori Heideman onkin tämän pitkällisen päivätyönsä ohella pannut enemmän painoa seurakuntansa sisäiselle jäsenkohtaiselle toiminnalle.


Seurakunnallinen ulkonainen hoito, kirjanpito y. m. ovat saaneet jäädä toiselle tilalle, eikä semmoiseen ole aikaakaan riittänyt. Huomattavana ja erityisesti harvinaisena voidaan pitää sitä onnistunutta toimintaa, jolla pastori Heideman on saanut pidetyksi koossa niin laajan ja monenlaisista aineksista kootun seurakunnan. Siinä on hänellä ollut luontainen tahto ja kehittynyt kärsivällisyys apunaan.


Pastori Heideman on hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, joten hän kykenee vielä kauan hoitamaan tehtäväänsä, johon hän nyt sai poikansa avukseen. Näin ollen on Ap.-lut. kirkkokuntaan kuuluvilla kansalaisiltamme ei ainoastaan Kuparialueella, vaan muuallakin, tilaisuus saada järjestetyksi seurakunnalliset ja papilliset toimet paljon paremmalle kannalle, jos haluavat käyttää tietopuolisesti ja käytännöllisesti kykeneviä pappeja, joita nyt on kaksi.


Ihmisenä on pastori Heideman ystävällinen ja aulis puheella sekä neuvoillaan palvelemaan kaikkia kansalaisia.


Juuso Hirvonen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti