Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Lappeenranta sai linja-autoaseman vuodenvaihteessa 1932 - 1933

Näkymä Lappeenrannan linja-auto-asemalle 1937. Kuva: Lappeenrannan museot/A. Pietinen
Vuodenvaihteessa 1932 1933 Lappeenrannan kaupunkikuvaan ilmestyi uusi uljas rakennus, joka viesti uuden liikkumistavan valloittaneen lopullisesti myös Saimaan etelärannat. Kaupunkimme kunnallinen linja-autoasema oli valmistunut. Linja-autoasemalla, joka sijaitsi Lappeen kirkkoa vastapäätä, valmistui laituripaikat 13 autolle. Sanomalehti Etelä-Savon toimittaja kuvaili asemarakennusta näin:
Itse asemarakennus, joka sijaitsee Kauppakadun puoleisessa päässä, on ulkoasultaan siro ja hauskan näköinen. Sisälle astuttaessa tullaan tietenkin ensiksi aika tilavaan odotushuoneeseen, jonka seiniä reunustavat pitkät penkit ja niiden edessä pöydät. Sisustus on funkistyyliä erikoisine väreineen ja valaistuksineen. Hyvin hauskalta ja onnistuneelta vaikuttaa myös pakettien säilytyskomero ja kioski virvokkeiden tarjoilua varten. Erittäin tilavat ja ajanmukaiset ovat mukavuuslaitokset peseytymislaitteineen. Asemalle on lisäksi puhelimet sekä kaukopuheluja että paikallispuheluja varten. Rakennuksen toisessa päässä on nykyaikainen keittiö sähköhelloineen, jäähdytyslaitteineen y.m. Kun vielä mainitsemme, että asemarakennuksessa on keskuslämmitys, voinee lukija saada rakennuksesta itseään tyydyttävän kuvan.
Näkymä linja-autoaseman laitureille vuodelta 1957.
Kuva Lappeenrannan museot/Matti Poutvaara.


Linja-autoaseman saamisessa aloitteentekij
änä oli ollut Viipurin Matkailu Oy, jonka toimesta aikaisemmin oli avattu Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen kunnallinen linja-autoasema.  Sen oli suunnitellut kaupungininsinööri H. Kuokkanen. Asemarakennus oli noussut kaupungin omana työnä sen omistamalle tontille. Kokonaiskustannukset olivat nousseet noin 100 000 markkaan. Lappeenrannassa oltiin ylpeitä uudesta liikenteen solmukohdasta, sillä se oli maassamme järjestyksessä toinen kaupunki, jossa oli ajanmukainen linja-autoasema. Ennen uuden aseman rakentamista kaupungissa oli ollut kolme erillistä linja-autojen lähtöpaikkaa. Asemarakennuksen vuokrasi ja toiminnasta siellä vastasi Linja-autoliiton Viipurin osasto.

Tulitikkurasian etiketti. Kuva: Lappeenrannan museot.

Ensimmäisenä toimintavuonna Lappeenrannasta lähti parikymmentä kaukovuoroa päivässä, määräpäänä olivat Viipuri, Kotka ja Mikkeli. Paikallisliikenne oli vielä vähäistä suuntautuen miltei yksinomaan Lauritsalaan. Liikenne kasvoi kuitenkin nyt nopeasti ja linja-autoasemaa oli laajennettava jo vuonna 1935.  Merkittävä muutos liikennevirrassa tapahtui sodan seurauksena, kun Viipuriin ja muualle Kannakselle suuntautunut vilkas liikennöinti jäi pois.

Kun linja-autoaseman 25-vuotisjuhlap
äivä lähestyi syksyllä 1957, siellä elettiin vilkkaan toiminnan vuosia. Asemalta lähti päivittäin peräti 73 kaukovuoroa. Paikallisvuoroja oli yhteensä 132. Näistä 46 suuntasi Lauritsalaan, 43 Hakaliin, 25 Rutolaan, 14 Tapiolaan ja viisi rautatieasemalle.

L
ähteet: Etelä-Savo 10.1.1933, Etelä-Saimaa 21.9.1957

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti