Pillikinttujen hulinayritys

Vuonna 1955 valmistuneessa elokuvassa "Tähtisilmä"
nähtiin ensimmäistä kertaa ns. lättähattu, jossa
roolissa esiintyi nayttelijä Leo Jokela.

Aina 1950-luvun alkupuolelle saakka suomalaiset nuoret pukeutuivat kuin aikuiset. Erillinen nuorisokulttuuri alkoi Suomessa kukoistaa vasta 1950-luvun puolenvälin jälkeen. Hiljattain päättynyt sota-aika leimasi suomalaista yhteiskuntaa vielä 1950-luvulla monin tavoin. Jälleenrakennus, siirtoväen asuttaminen ja sotakorvausten maksaminen kuluttivat pitkään kansakunnan voimavaroja. Suomessa säännösteltiin yhä monia hyödykkeitä. Jos oli tarjonta niukkaa, samaa voitiin sanoa kuluttajien keskimääräisestä varakkuudestakin. Niinpä nuorisokulttuuri rantautui maahamme hieman viiveellä verrattuna useimpiin Euroopan maihin.

Etelä-Saimaa 27.9.1956

Yleinen ilmapiiri oli kuitenkin optimistinen, sillä monien sotavuosien jälkeen koittanut rauhan aika innosti. Elinolot helpottuivat vähitellen, töitä riitti kaikille, ja lapsia, niitä syntyi ennätysmääriä. Elintason nousi, mikä sai tulevaisuuden näyttämään valoisalta.

1950-luku oli kuitenkin pukeutumisessa melko ristiriitaista aikaa. Musiikissa, käyttäytymis- ja pukeutumistavoissa konservatismi kamppaili uusien vapaampien tuulahdusten kanssa. Nuorisomuodin esiinmarssi aiheutti vanhemman väen keskuudessa ns. lättähattukeskustelun. Tämä pukeutumistyyli oli saanut vaikutteita Ruotsista, Englannista ja Ranskasta. Siihen kuului mm. kapeat suorat housut puolitangossa, topatut hartiat, spittarit (teräväkärkiset miesten kengät), ja lättään lyöty lierihattu päässä. Mikäli päässä ei ollut hattua, hiusten piti olla tötteröllä. Lättähatut olivat ensimmäinen selvästi katukuvasta erottunut suomalainen nuorisokulttuuri. Se syntyi Helsingissä 1950-luvun alussa ja levisi vähitellen kaikkialle Etelä-Suomeen. Lättähatut olivat pääasiassa työväenluokkaisia nuoria, jotka kuuntelivat Yhdysvalloista levittäytyvää rock and roll -musiikkia. Lättähattujen pukeutumis- ja musiikkikulttuurissa näkyi selvästi jo nuorison kapina vanhempia sukupolvia ja yleistä sovinnaisuutta vastaan.

Sanomalehdissä ei tälle nuorisokulttuurille riittänyt ymmärrystä. Hyvän kuvan lehdistön pilkallisesta asenteesta saa Etelä-Saimaan artikkelista 27.9.1956. "Vanhan" mieltä lämmittivät varsinkin sanat "pillikinttu" ja "vihellysmissi".