Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Poikakansakoulu 1874 – 1889

Vuonna 1888 valmistunut Lappeenrannan kansakoulu, nykyinen Lönnrotin koulu

Poikakansakoulun toiminta alkoi Lappeenrannassa vuonna 1874. Kuvernöörit saivat vuonna 1871 määräyksen kiirehtiä koulujen perustamista niihin kaupunkeihin, joissa sellaisia ei vielä ollut. 1870-luvun alussa maassamme suunniteltiin oppikoulu-uudistusta, joka kouluun pääsy ehtona edellytti ylemmän kansakoulun käyntiä. Niinpä senaatti kiirehti kansakoulun perustamisessa sellaisia kaupunkeja, joissa ei vielä ollut täydellistä kansakoululaitosta. Huhtikuussa 1871 saivat kuvernöörit Senaatilta käskyn kehottaa kaikkia kaupunkeja viipymättä noudattamaan kansakouluasetuksen 102 §:n määräystä. Mainittu § kuuluui seuraavasti:

Jokaisen kaupunkikunnan tulee semmoista huolta pitää kansakouluopetuksesta, ja niin monta ja niin laveita kansakouluja asettaa ja ylläpitää, että kaikki ne lapset, jotka eivät kotonansa tai muissa kouluissa saa samanvertaista tai laveampaa opetusta, tulevat kahdeksannesta ikävuodesta alkaen ja aina neljääntoista ikävuoteen asti sillä muotoa opetetuksi kuin tässä alempana lähemmin säädetään

Lappeenranta teki 6.6.1871 päätöksen kaikkia lapsia koskevan kansanopetuksen toteuttamisesta kaupungissa. Ratkaisevista syistä tärkein oli kouluhallituksen päätös lakkauttaa paikallinen ala-alkeiskoulu. Tämä vei pojilta kaikki opiskelumahdollisuudet. Samalla ymmärrettiin, että vain perustamalla molempia sukupuolia koskevan kansakoulun saattoi kaupunki toivoa itselleen oppikoulua. Oppikoulun uusi koulujärjestys oli annettu 8.8.1872. Siinä yläalkeiskoulu ja lukio yhdistyivät lyseoksi. Uudeksi koulumuodoksi perustettiin reaali- eli porvarikoulut. Ala-alkeiskoulu oli saanut 600 markan vuosiavustuksen, joka myönnettiin nyt uudelle kansakoululle. Pientenlastenkoulun nimi muutettiin valmistavaksi kouluksi, joskin tosin vanhaa nimitystä käytettiin vielä pitkään. Tämän luokan opettajattaren palkaksi vahvistettiin 800 markkaa, uusi miesopettaja sai luontaisetujen lisäksi ajan tavan mukaan parempaa palkkaa eli 1000 markkaa vuodessa. Lukukausimaksut alennettiin neljään markkaan. Koululle valmistui keväällä 1873 ohjesääntö, jonka kouluhallitus vahvisti syyskuussa. Senaatti myönsi poikakansakoulun opettajanpalkkausta varten 600 markan vuotuisen valtionavun. Kaupunki osti huhtikuussa 1873 kolmannessa kaupunginosassa tonteilla 32 ja 33 sijainneet rakennukset. Nämä kaupunki kunnosti ja luovutti vapaasti koulun käyttöön. Silloisen Kuninkaankadun eli nykyisen Koulukadun varrellla olleisiin rakennuksiin voitiin sijoittaa koululuokat sekä miesopettajan asunto. Kaksi vuotta aiemmin toteutettu oppikoulu-uudistus oli tehnyt kansakouluista pohjakoulun kaksi- ja neljäluokkaisille reaalikouluille.

Vuonna 1869 Lappeenrantaan tuli alakoulun opettajaksi
neiti Emilia Sohlman, ensimmäinen kansakoulunopettajan
tutkinnon suorittanut opettaja kaupungissa. Hän siirtyi vuonna
1875 tyttöjen yläluokkien opettajaksi. Sohlman avioitui seuraavana
vuonna kollegansa Juho Pelkosen kanssa, toimi myöhemmin
kirjakauppiaana ja oli kaupungin vaikutusvaltaisimpia naisia.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Keväällä 1874 julistettiin poikakansakoulun miesopettajan virka haettavaksi. Hakijoista valitsi koulun johtokunta 20.6.1874 pitämässään kokouksessa yksimielisesti virkaan Johan (Juho) Pelkosen, joka oli samana keväänä valmistunut Jyväskylän seminaarista. Hänessä sai tuli henkilö, joka opettajatoimen lisäksi kohosi merkittäväksi paikalliseksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Alaluokkien opettajaksi vuonna 1869 tullut Emilia Sohlman siirtyi 1875 tyttöjen yläluokkien opettajaksi. Seuraavana vuonna hän avioitui edellä mainitun Juho Pelkosen kanssa. Syksyllä 1874 alkanut kansakoulu ei heti päässyt kokonaisuudessaan uuteen koulurakennukseen. Marraskuun 2. päivään saakka valmistava luokka, 24 oppilasta, ja tyttöluokka, 15 oppilasta, toimivat entisessä koulurakennuksessa ja vain pojat uudessa koulussa. Ensimmäisessä poikaluokassa oli 25 oppilasta, heistä viisi oli Lappeen kunnan puolelta. Lappeelaisia olikin koulun oppilaina aina Lappeen oman kansakoulun (Taikinamäen kansakoulu) vuonna 1878 tapahtuneeseen perustamiseen saakka. Ensimmäisen toimintavuonna kansakoulua kävi yhteensä 45 tyttöä ja poikaa. Seuraavina vuosina oppilasmäärä laski. Lukuvuonna 1877 – 1878 heitä oli enää 33. Koulun johtokunta kävikin puhuttelemassa niitä perheitä, jotka eivät olleet antaneet lapsiaan kouluun. Syyksi koulusta poisjäämiseen kerrottiin useimmiten koulumaksu ja maksulliset kirjat. Tämän takia päätettiin maksut poistaa köyhimmiltä lapsilta. Vuonna 1878 kansakoulun lukukausimaksu poistettiin kaikilta. Alakansakouluun otettiin oppilaiksi kaikkien kaupunkilaisten lapsia, mutta yläkansakouluun aluksi vain työläisten ja varattomien lapsia sekä lappeelaisia.