Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lappeen kunnan Taikinamäen kansakoulu

Taikinamäen entisen kansakoulun rakennus 1.5.2015. Koulua kutsuttiin lempinimellä "taikinapytty".

Lappeen pitkäaikaisen "koulumestarin",
Elias Sunisen muistokirjoitus.
Lappeenrannan Uutiset 25.2.1890

Lappeen pitäjän alueella oli lasten opetus kauan pääosin seurakunnan ylläpitämän kiertokoulun varassa. Pitkäaikaisena kiertokouluopettajana toimi Elias Suninen. Esimerkiksi 1870-luvun lopulla kiertokoulu toimi kahdeksassa paikassa neljä viikkoa kerrallaan. Vuonna 1882 varsinaiseksi koulumestariksi palkattiin K. V Ahlblad ja Elias Suniselle apulainen. Yli 40 vuotta kiertokoulunopettajana toiminut Elias Suninen kuoli vuonna 1890. Vuodesta 1892 lähtien Lappeella oli neljä kiertokoulunopettajaa, joista Pekka Pulli ja Juho Pusa olivat tehtävissään pitkään. Vuonna 1912 seurakunta jaettiin viiteen eli litiän, Kaivannon, Alajoen, Lavolan ja Haapajärven kiertokoulupiireihin. Merkittävä rooli kansanopetuksessa oli myös pyhäkouluilla, joiden toiminta organisoitiin uudelleen vuonna 1867. Pyhäkoulun lisäksi oli myös rippikoululla tärkeä rooli lukutaidon parantamisessa. 1870-luvun alussa rippikoulua pidettiin Lappeella kaksi kertaa vuodessa kaksi viikkoa kerrallaan, sittemmin neljä viikkoa kerrallaan. Jotkut lappeelaiset vanhemmat lähettivät lapsiaan myös Lappeenrannan kouluihin, kuten vuonna 1866 toimintansa aloittaneeseen kansakouluun.

Vuoden 1865 kunnallisasetuksessa kansakoulujen perustaminen määrättiin kunnan toimialaan kuuluvaksi. Kun Aleksanteri II hyväksyi 11.5.1866 senaatin asetusehdotuksen kansanopetuksen järjestämisestä maassamme ja antoi samana päivänä Keisarillisen Majesteetin Armollisen asetuksen kansakoulutoimen järjestämisestä Suomen suuriruhtinaanmaassa, eivät mielialat olleet Lappeen pitäjässä vielä kovinkaan suopeita kansakoulun perustamiselle. Lappeelaiset olivat tässä asiassa vielä hyvin vanhoillisia ja nuukia. Jokainen kansanopetuksen parantamisyritys, mikäli siihen tarvittiin varoja, kohtasi ankaraa vastarintaa. Kaikki verotaakkaa lisäävät uudistushankkeet kuitattiin sanomalla: On sitä ennenkin eletty ja toimeen tultu. Toisaalta pitäjästä löytyi kuitenkin henkilöitä, jotka olivat jo valmiita käynnistämään tehokkaamman kansanopetuksen kunnan alueella. Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä esitettiin huhtikuussa 1866 seuraavanlainen toivomus: Pitäjäämme olisi siis tarpeellinen valita kaksi koulumestaria ja pidättää nekin lapset koulussa, jotka jo lukea osaavat, ja opettaa heille kirjoituksen ja luvunlaskun taitoa sekä nuottienki tuntemista. Semmoinen koulu olisi pidettävä talven aikana, sillä silloin lapset hyvin joutaisivat. Nyt niiden aika näkyy kotonakin kuluvan mäenlaskussa ja suurempien korttipelaamisessa ja tupakinpolttamisessa.

Taikinamäen kansakoulu rakennettiin vuonna 1878

Silloinen Viipurin läänin kuvernööri Christian Oker-Blom edisti aktiivisesti kansakoulujen perustamista ja hän kävi useissa eri puolilla lääniään pitäjänkokouksissa puhumassa niiden puolesta. Lappeelle kuvernööri saapui 24.9.1869 ja sai kirkossa pidetyssä pitäjänkokouksessa arvovallallaan lappeelaiset taipumaan siihen, että pitäjänmakasiinista myytäisiin 100 tynnyriä ruista kansakoulun tuleviin tarpeisiin. Viljoja ei kuitenkaan myyty, ne vain laitettiin makasiinissa erilleen muusta viljasta. Koulun johtokuntaan valittiin seuraavan vuoden joulukuussa (19.12.1870) eversti Lars Emil von Haartman, koulumestari Elias Suninen sekä talolliset B. A. Tavast, Juhana Rantanen ja Aatami Simola sekä vähän myöhemmin vielä seurakunnan kirkkoherra, rovasti J. M. Hackzell. Kuntakokouksessa 24.3.1871 päätettiin lopulta myydä kansakouluhanketta varten keräty rukiit. Samassa kokouksessa teki maanviljelijä B. A. Tavast ehdotuksen, että eversti von Haartmanilta Lauritsalassa vuokrattaisiin se ei kauvan sitte rakettu kestikievarin kaksinkertainen rakennus ja sen ympärillä olevat kartanohuoneet koululle. Koska Haartamanin pyytämä vuotuinen korvaus oli vain 300 markkaa, hyväksyi kuntakokous ehdotuksen.

Koulu rakennettiin kirkkoherran virkatalon entisestä päärakennuksesta,
jonka kuntalaiset siirsivät uudelle paikalle

Kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana toimi ensimmäiset seitsemän vuotta eversti von Haartman, sitten rovasti Hackzell kuolemaansa vuonna 1882 saakka. Hyvästä alusta huolimatta kansakoulun perustaminen Lauritsalaan jäi tällä kertaa toteutumatta. Elokuussa vuonna 1871 kansakoulun johtokunta ehdotti kuntakokoukselle, että kansakoulurahastoon kannettaisiin jokaiselta 16 vuotta täyttäneeltä kuntalaiselta vuosittain 25 penniä. Ankaran vastustuksen vuoksi tämä ehdotus kuitenkin kokouksessa raukesi. Vuonna 1871 kansakoulun johtokunta ehdotti, että pitäjän kansakoulurahastoon kerättäisiin jokaiselta 16 vuotta täyttäneeltä kuntalaiselta 25 penniä. Huolimatta kirkkoherran ja eversti von Haartmanin tuesta kuntakokous ei lämmennyt ehdotukselle, mutta esitys toteutettiin neljä vuotta myöhemmin. Vuoden 1872 alussa ilmoitti koulun johtokunta kuntakokoukselle, että kansakoulurahastossa oli koossa 2606 markkaa, joista Lappeenrannan asukkaat olivat koonneet 425 markkaa ja loput oli saatu pitäjänmakasiinista myydyistä rukiista. Lisäksi varat karttuivat viinaverorahoilla sekä makasiinista myydystä rukiista saaduilla tuloilla. Nimittäin 20.12.1873 ehdotti koulun johtokunta pitäjänkokoukselle, että makasiinista myytäisiin vielä 75 tynnyriä ylijäämäruista kouluhankkeen hyväksi. Seuraavana vuonna päätettiin myös siirtää viinaverorahat eli 577 koulurahastoon.

Taikinamäen kansakoulun urakoitsija oli vaakakirjuri Magnus Wilhelm Fagerlund

Seuraavan kerran kansakoulun käynnistäminen toden teolla oli koulun johtokunnan kokouksessa joulukuussa 1875. Kansakouluksi hankittiin nyt kirkkoherran virkatalon entinen päärakennus. Sen pitäjäläiset siirsivät Taikinamäelle pappilan maalle. Pitäjänkokous hyväksyi 19.3.1876 eversti von Haartmanin laatimat kansakoulun piirustukset. Niissä oli piirretty entiseen rakennukseen kaksi lisähuonetta. Rakennustöitä valvoi rakennustoimikunta, jota niin’ikään johti von Haartman. Muina jäseninä olivat rakennusmestari Petterson, lautamies Juhana Pulli ja talollinen Ville Oikkonen. Rakennuksen, jonka arvoksi arvioitiin vuonna 1879 18 000 markkaa, urakoi vaakakirjuri Magnus Wilhelm Fagerlund. Kansakoulu näyttää olleen eversti von Haartmanin sydäntä lähellä tämänkin jälkeen, sillä hän tuki koulua opetusväline- ja rahalahjoituksin. Koulurakennuksista puuttuivat silloin vielä aitat, rehuladot, navetat, sauna ja kaivo. Nämä saatiin koululle vasta vuosikymmenien kuluttua ja vain korkeampien viranomaisten painostuksen jälkeen. Esimerkiksi koulun juomavesi jouduttiin alussa hakemaan Saimaan rannassa Lappeenrannan kylpylaitoksen vieressä olleesta lukkari Helsingiuksen pienestä kaivosta. Oppilaat hörppivät tuodun veden yhteisen vesiastian laidasta. Koulu sai oman kaivon lopulta vasta vuonna 1908. 

Lappeen kunnan ensimmäisen kansakoulun vihkiäisiä vietettiin 22.9.1878

Taikinamäen kansakoulua laajennettin kahdella
luokkahuoneella 1894 - 1895. Yllä ilmoitus urakka-
huutokaupasta. Lappeenrannan Uutiset 24.10.1894

Rakennustyöt viivästyivät mm. siksi, ettei urakoitsijalle luvattuja rakennustarpeita ollut riittävästi. Tämän takia urakoitsijalle aiheutui lisäkustannuksia, joita varten kuntakokous myönsi hänelle 30.9.1876 500 markan korvauksen.  Koulu pääsi alkamaan vasta vuotta aiottua myöhemmin eli syyskuun 16. päivä 1878. Koulun vihkiäisiä vietettiin 22.9.1878. Johtokunta oli valmistellut jo koulun alkamista vuonna 1877, sillä se oli tiedustellut Jyväskylän seminaarin johtajalta sopivia opettajia kouluunsa. Tämä oli ehdottanut opettajiksi Frans Mikael Heleniusta ja ”frökynä” Alina Maria Renforsia. Viivästymisen takia opettajiksi tulivat lopulta valituksi 8.7.1878 Kalle Oittinen (1878 - 1899) Jyväskylän seminaarista ja Ida Aleksandra Grönroos (1878 - 1914) Viipurin Tervajoelta. Opettajien palkoista päätettiin kuntakokouksessa hyvissä ajoin eli 23.12.1876. Miesopettajan palkaksi määrättiin 600 markkaa ja naisopettajan 400 markkaa vuodessa. Koulunkäynnin aloitti 25 poikaa ja 18 tyttöä. Näistä 16 oli siirtynyt Lappeenrannan kaupungin kansakoulusta. Aluksi koulussa oli erilliset erikseen tyttö- ja poikaluokat, mutta vuonna 1889 siirryttiin sekaluokkin. Kirkkoherra Hackzellin ja eversti von Haartmanin ehdotuksesta myös kunnan vaivaishoidon varassa eläneet orpolapset lähetettiin kansakouluun. Tämä tuli olemaan kauaskantoisen viisas ratkaisu näiden lasten tulevaisuuden kannalta. Kansakoulun johtajana toiminut Kalle Oittinen oli todellinen kansankynttilä. Oittinen oli koulutyönsä ohella huomattava maatalous-, kunnallis-, nuorisoseura- ja raittiusmies. Lisäksi hän oli valtiopäivillä vuosina 1894, 1897 ja 1899 Lappeen kihlakunnan edustajana talonpoikaissäädyssä. 

Taikinamäen kansakoulussa vallitsi melkein toiminnan alusta lähtien sietämätön tilanahtaus. Niinpä koulunjohtaja Kaarlo Oittinen totesi puheenvuorossaan vuoden 1897 valtiopäivillä talonpoikaissäädyn istunnossa, miten ovat suuret lapsiparvet saaneet itkevinä palata kotiinsa [tilanpuutteen vuoksi]. Koulun johtokunta teki kuntakokoukselle jatkuvasti ehdotuksia luokkahuoneiden lisäämisestä, mutta ne kaikuivat kauan kuuroille korville. Lopulta koulurakennusta jatkettiin vuosina 1894 – 1895 kahdella luokkahuoneella. Tähän velvoitti Viipurin läänin kuvernööri 30.9.1893 antamallaan päätöksellä. Kuntaa uhkasi 100 markan uhkasakko, mikäli lisärakennus ei olisi valmis 1.9.1894 mennessä. Vajaan viidentuhannen markan urakan sai rakennusurakoitsija Adam Kaipainen. Oppilasmäärän kasvaessa lisättiin myös opettajavoimia. Kolmas opettaja saatiin koululle vuonna 1890, neljäs vuonna 1900 ja viides vuonna 1903. Juvakan kansakoulun valmistuminen vuonna 1906 helpotti tilanahtautta Taikinamäellä muutamiksi vuosiksi. Mutta jo vuonna 1911 oli johtokunnan esitettävä kunnanvaltuustolle uuden lisärakennuksen rakentamista. Monien viivytysten ja valitusten jälkeen kunnanvaltuusto määräsi kokouksessaan 11.3.1916 kunnallislautakunnan antamaan riidanalaiset varat (20 000 markkaa) koulun pystyttämiseen ja rakennustyöt pääsivät käyntiin. Rakennusurakoitsijana oli nelihenkinen työryhmä, johon kuuluivat J.Saarinen, J.Soininen, M.Kankaanranta ja Johan Laitala-nimiset herrat. Rakentaminen maailmansodan riehuessa Euroopassa ei sujunut ilman vaikeuksia. Niinpä hirsitukkien vetämiseen talollisten metsistä jouduttiin nimismiehen avulla hakemaan lupa Venäjän armeijan linnoituspiiriltä. Tämä rakennus valmistui lopulta syyslukukauden alkuun vuonna 1917. 

Vuonna 1917 koululle valmistui (nyt jo purettu) lisärakennus, jonka Koulukadun puoleisen julkisivun piirustukset ohessa