Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Ruokolahden piiskuupetäjä


Ruokolahden piiskuupetäjä, taustalla siintää kuuluisa kellotapuli
Kesäkuun 20. päivänä Ruokolahdella tekemäni vaelluksen aluksi pysähdyin kauniilla ja kuuluisalla Kirkonmäellä.

Ruokolahden Kirkonmäellä seisoo vanhan hautausmaan laidassa iäkäs mänty, jonka on väitetty olleen rangaistuspuuna. Kirkkohan vastasi maallisen vallan ohella seurakuntalaistensa rankaisemisesta. Suurista rikkomuksista joutui jumalanpalveluksen ajaksi kirkkoon sijoitettuun häpeäpenkkiin. Sitä kutsuttiin myös mustaksi penkiksi, koska se maalattiin perinteisesti mustaksi. Häpeäpenkkiin tuomittiin useimmiten naisia, jonka takia sitä sanottiin joissakin seurakunnissa naistenpenkiksi tai huorapenkiksi.

Toinen keskeinen ja ankarampi häpeärangaistusmuoto oli jalkapuu. Se määrättiin vuonna 1687 hankittavaksi jokaiseen kirkkoon. Vuodesta 1765 alkaen jalkapuurangaistuksen saattoi sovittaa maksamalloa sakkoa.. Jalkapuurangaistuksen valvomien ja jalkapuun hoitaminen kuuluivat unilukkarin tehtäviin. Jalkapuussa istuttiin joko kirkonmäellä tai kirkon eteisessä ennen jumalanpalveluksen alkua, jotta seurakuntalaiset näkisivät synnintekijän häpeän.. Häpeärangaistukset kiellettiin vuonna 1848 ja julkinen kirkkorangaistus kumottiin vuonna 1864. Uusi, liberaalimpi kirkkolaki astui voimaan 1.7.1870. Jalkapuurangaistuksen tilalle tulivat kirkko kirkkoneuvoston edessä annettu varoitus, saarnatuolista annetut nuhteet ja sakkorangaistukset.

Ruokolahdella, kuten muuallakin,  häpeärangaistukset pantiin täytäntöön sunnuntaisin, kun kirkkomäellä  oli runsaasti kansaa koolla. Tuomittu sidottiin käsistään puuhun kiinni. Hänen piti olla siinä määrätty aika tiellä kulkevien katseltavana ja pilkattavana. Myös raipparangaistukset pantiin käytäntöön rangaistuspaaluna toimivan petäjän äärellä. Männyn kuoressa oli joskus aikaisemmin nähtävissä jälkiä siteistä, joilla tuomitut sidottiin puuhun kiinni.

Viimeisenä rangaistuspiiskurina oli Ruokolahdella Nyman-niminen romanimies. Hänet valittiin virkaansa vuonna 1870.

Vanhaa petäjää katsellessani pohdin sitä, kuinka todella nöyryyttävä rangaistusmuoto häpeä-/piiskuupetäjä on ollut. Kauas on tultu niistä päivistä. Nykysinhän julkaistaan vain todella vakaviin rikoksiin syyllistyneiden nimet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti