Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

Kurkistus lestadiolaisuuden suureen traumaan


Kirja-arvostelu Kalevan kuluttuurisivuilla 26.3.2008

Seppo Lohi: Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat.
SRK 2007.

Nostan käteeni paksun kirjan, jonka kannessa mustassa yössä tummien pilvien välistä iskee kolme salamaa pienempien salamien ryydittämänä maahan aiheuttamaan pelkoa, tuhoa ja hävitystä. Kyseessä ei ole kuitenkaan luonnonmullistuksista kertova teos, vaan kirkkoherra Seppo Lohen tekemä tutkimus lestadiolaisuuden suuresta hajaannuksesta ja sen taustoista.

Kirja on laaja kokonaisvaltainen esitys lestadiolaisuuden ensimmäisestä suuresta traumasta. Se johti liikkeen hajaantumiseen kolmeen ryhmään: vanhoillislestadiolaisiin, uusheränneisiin ja esikoislestadiolaisiin. Kirjan kansi kuvaakin loistavasti sitä dramatiikkaa, jota se pitää sisällään.

Lohi on ottanut tutkimuksessaan vaativan ja arkaluonteisen haasteen, kuten hän itsekin toteaa. Lohi myöntää rehellisesti oman ennakkoasenteensa ja uskonnollisen vakaumuksensa vaikuttavan tulkintaan. Samaan hengenvetoon hän kertoo pyrkineensä objektiivisuuteen ja eri tavalla ajattelevien kunnioittamiseen.

Kirjan punaisena lankana on "elävän uskon" ja "oikean opin" säilyminen (vanhoillis)lestadiolaisuuden keskellä huolimatta riidoista ja hajaannuksista. Kirjassa esitellään toki myös (ja ymmärretäänkin) "kaanonista" poikkeavia tulkintoja.

Teoksessa on hengästyttävä määrä opillisia virtauksia ja dogmaattisia riitoja, valtapyrkimyksiä ja -taisteluita, jopa tietoisia salajuonia liikkeen reformoimiseksi. Samalla paljastuu (uskonnollisenkin) ihmisen raadollisuus. Tutkimuksen tuloksena monen "patsaan" jalusta lohkeilee ja motiivit paljastuvat hämäriksi.

Tutkimuksen keskeinen lähdeaineisto lepää professori Pekka Raittilan elämäntyön varassa. Raittilan artikkelit, muistiinpanot, hänen toimittamansa Raattamaan ja Erkki Antin kirjekokoelmat sekä muistiinpanoihinsa tekemät yhteenvedot ja analyysit ovat Lohen keskeisintä tutkimusmateriaalia.

Mielenkiintoista, että pappislinjan hajaannuksen taustavoiman ja vanhoillislestadiolaisuuden pääuomasta erkaantuneen tutkijan materiaali muodostaa kivijalan kahdelle SRK:n kustantamalle tutkimukselle.
Lohi on kirjassaan kiitettävästi hyödyntänyt tähänastiset tutkimukset sekä muun kirjallisuuden.
Arkistolähteistä ovat Raittila-materiaalin lisäksi kirjassa keskeisiä Oulun maakunta-arkiston Laestadiana- ja Heikeliana-kokoelmat. Harmillista, ettei Lohi ole hyödyntänyt SRK:n arkistosta löytyviä yksityishenkilöiden kokoelmia.

Samoin lähdeluettelosta puuttuu Kansallisarkistossa oleva rovasti Eliel Aunon kokoelma, joka sisältää kymmeniä keskeisten lestadiolaisvaikuttajien kirjeitä ja niiden kopioita sekä Aunon tekemiä haastattelumuistiinpanoja. Myöskään Kansallisarkiston Juho Kierin kokoelmaa sekä Heikel-suvun kirjeitä ei ole kunnolla hyödynnetty, vaikka ne toki lähdeluettelosta löytyvätkin. Ne olisivat - aikalaislähteinä - tarkentaneet sitä monisyistä ongelmakimppua, jonka suuri hajaannus muodosti.

Seppo Lohi on tehnyt uraauurtavan työn kootessaan lestadiolaisuuden suuren hajaannuksen vihdoin yksiin kansiin. Suuren materiaalin hallinta satoine henkilöineen ja paikkakuntineen yhdessä laajan aineiston kanssa on ollut vaativa tehtävä. Lohen teksti on sujuvaa ja ilmeikästä. Sitä on helppo lukea.

Tutkimus nostaa väistämättä esiin kysymyksiä liikkeen historiasta ja sen kipupisteistä suuren hajaannuksen jälkeiseltä sadan vuoden jaksolta. Missä määrin esim. 1930-, 1960- ja 1970-luvun hajaannuksissa ja ristiriidoissa vaikutti sama ihmisen rajallisuus kuin nyt tutkitulla kaudella? Ja millä tavoin tämä perintö vaikuttaa/näkyy edelleen liikkeessä? Seppo Lohi on todennut "olevansa aina tutkimuksen kannalla" (Kaleva 18.11.2007).
Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan Ari-Pekka Palolan kirjoittamaa jatko-osaa eli vanhoillislestadiolaisuuden historiaa vuodesta 1906 alkaen.

Luettuani Lohen kirjan nousee mieleeni kysymys: Jääkö vanhoillislestadiolaisuus samaan hämmennykseen kuin eräs mies saatuaan eteensä juuri ilmestyneen sukututkimuksen. Hän peitti ensireaktionaan tussilla epämiellyttävät asiat. Vai onko tutkimus avaamassa uutta aikakautta, jossa herätysliike käy rehellistä ja avointa keskustelua sekä menneisyydestään että nykyisyydestään.
Mauri Kinnunen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti