Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

Amerikan Suomalainen Lehti. Katsaus vuoteen 1890

Olen esitellyt blogissani amerikansuomalaisia lehtiä (täällä ja täällä). Nuo esittelyt ovat vasta alussa. Yhtenä merkittävimmistä amerikansuomalaisista lehdistä on mainittava Aleksander Leinosen toimittama Amerikan Suomalainen Lehti, jonka elämänkaari kesti vuodesta 1878 vuoteen 1893. Lehdessä oli joka vuoden alussa katsaus menneen vuoden tapahtumiin. Otin tähän esimerkiksi 2.1.1891 julkaistun katsauksen vuoteen 1890. Siinä kerrotaan esimerkiksi Suomi-Synodin syntyvaiheista, Yhdysvaltain talous- ja työtilanteesta, ja suomalaisten maahanmuutosta. Keskeisenä on, edellivuosien tapaan, myös kilpailevien siirtolaislehtien voimakas arvostelu ja mitätöinti.


Mennyt vuosi


Taaski on vuosi vierähtänyt palajamattomaan ajan virtaan, jolloinka sopii silmätä sen vaiheihin, sikäli kun se meitä Amerikan suomalaisia liikuttaa. Tämänlaisessa silmäyksessä on melkein kaikki ennestään tunnettua useimmille meille Amerikan suomalaisille, mutta sillä saattaa olla jotakin merkitystä ja viehätystäki tämän lehden lukioille kotimaassa.
Se oli tämän vuoden alussa, kun ruvettiin pystyttämään yhdistettyä kirkkokuntaa Amerikan suomalaisista ev. luth. seurakunnista, joilla ei ollut siihen saakka ollut mitään keskinäistä yhteyttä, joka yhdistys tunnetaan nimellä ”Suomi-Synodi”. Sitä oli jo vuosia sitten mietitty ja keskusteltuki siitä, mutta sen toteuttaminen tuli useimmille meistä juurikuin ”salama kirkkaalta taivaalta". Moni sen aatteen paras harrastajaki oli miettinyt, että senlaatuista puuhaa olisi enemmän aikaa esiteltävä ja pohdittava kansalaisten keskuudessa, sillä tiettävä oli, että mitä paremmin yleisö ymmärsi asian hyvän tarkoituksen, sitä syvemmät juuret sillä olivat sen riveissä. Se äkkipikainen toimeenpano saattoi sille herättää liianki suurta vastustusta asian ymmärtämättömissä, mutta sitä ilmestyi vaan Calumetissa ja Hancockissa, ja niissäki paikoissa parhaastaan erään pahamaineisen henkilön yllytyksistä. Jokainen jaloinki yritys löytää vastustajansa [ja se onki niille terveellistä], mutta hämmästyttävän suuri oli se ymmärtämättömyys, jolla moni Suomi-Synodin puuhaa vastusteli suomalaisten pesäpaikoilla. Vaikka hyvin tiedetään, ettei tässä maassa voida saada kenenkään yksityisen nimeäkään edes minkään seurakunnan kirjoihinkaan muutoin kuin hänen vapaasta tahdostaan, niin moni päästi semmoisen huudon, että se kirkollinen yhdistys panee jäsenensä toiseen ja kolmanteen polveen saakka vielä suurempaan orjuuteen kun Suomen valtiokirkkokaan voipi panna. Tietysti se huuto kuului semmoisilta, jotka eivät haluaisi kuulua mihinkään seurakunnalliseen yhteyteen. Suomi-Synodi on vielä liian nuori kenenkään arvosteltavaksi, joten on katsottava sen vastaista kehittymistä ja toivotettava menestystä sen harrastajille. Kaikki senlaatuiset yhdistykset Amerikassa ovat näihin saakka kallistuneet liian suureen yksipuolisuuteen, joten niiden vaikutus on ollut sisään, eikä ulospäin. Me toivomme, ettei Suomi-Synodi siinä suhteessa seuraa niiden esimerkkiä.
Kirkkojen rakennuksista ei ollut mennyt vuosi mitenkään merkillinen. Tietääksemme ainoastaan kolme uutta ev. luth. kirkkoa on valmistunut, nim. Newberryssa ja Ironwoodissa, molemmat Michiganissa ja Fort Braggin sahalla Californiassa. Suomi-Synodin opiston puuha Minneapoliin on suuresta merkityksestä oleva hanke, mutta sen toteutuminen ei näytä mahdolliselta, ennekuin yleisö on saatu siihen suuremmassa määrässä osaa ottamaan. Opettajien muutoksista ei ole paljon mainittavaa. San Franciscoon saatiin kuluneen vuoden ajalla suomalainen merimiespappi.

Uskonnollisista asioista muistellessa ei ole unhotettava, että kuluneen vuoden ajalla ilmestyi ensimmäinen suomalainen kuvaraamattu, jonka ovat kustantaneet ruotsalaiset  Nils Hall ja R.A.Linderberg, sekä suomalainen Oskar Malmlund. Yhtä paljon kun olemme ihmetelleet niiden yksityisten henkilöiden uskallusta ja hyvää tarkoitusta, ryhtyessänsä niin suuremmoiseen yritykseen, yhtä paljon täytyy surkutella sitä, kun äkkinäinen käsi meni pilaamaan sen alkulehtiä, johonka työhön olisi voinut saada taitavankin käden muutamilla dollareilla. Sen painoksen alkupuolessa on suuri joukko kauniita kuvia, joita ei ole missään Suomessa painetussa Raamatussa vielä nähty, mutta niiden tekstit ovat kovin huonon kielimiehen kirjoittamat. Toinen yhtä pilaava seikka on se, ja varmaanki luettava kirjansitojan syyksi, kun kuvat eivät joka paikassa seuraa tekstiä. Niitä kahta epäkohtaa lukuunottamatta, se Raamatun painos on aivan samanlainen sekä kuvien että painon puolesta kuin Weilin & Göösin viimeksi painattama teos Suomessa.
Toimeentulo on ollut ylipäänsä hyvä Amerikan suomalaisilla. Varsinki työpaikoissa Michiganin kupari- ja rautakaivannoilla on ollut enemmän hyvä aika. Minnesotassa saatiin hyvänpuoleinen vuodentulo ja samoin Poinsettin siirtokunnassa Dakotassa, ja kun nisulla oli parempi hinta kun mitä sillä on moneen vuoteen ollut, niin suuri osa farmareista ovat tehneet hyvin. Sitä vastaan miltei täydellinen katovuosi tuli Savon siirtokunnassa, samoin kun Pohjois-Dakotassa asuville suomalaisille, jommoista aniharvoin ja harvoista paikoista on Amerikasta kuultu. Tyynenmeren rannikolla on sekä työväen että farmarien toimeentulo ollut enemmän sekalaista. Klastus se näyttää rappeutuvan Columbiajoessa vuosivuodelta. Farmareita siellä on rasittanut enemmän halpa kalun hinta, kun huono sato.

Jokseenki hyvän ajan kuuluminen Amerikasta, samaan aikaan kun moninainen ahtaus puristaa varatointa väestöä kotimaassamme, vaikutti luonnollisesti, vaikutti luonnollisesti harvinaisen suuren ulosmuuton viime kesänä Suomesta Amerikaan, joka oli suurimmallansa Vaasan läänistä. Vaasanlääniläiset ovat enimmästi tänne tultuansa työpaikkoja etsivätä väkeä, joista vaan harvat ajattelevat niin vakaista elinkeinoa kun maanviljelyä. Hyvin harvoja Vaasan lääniläisiä on vielä Amerikassa maalle asettunut, jotka kulkevat työpaikasta toiseen, ja rahoja ansaittuansa moni palajaa takaisin kotimaahan. Oulun lääniläisissä on paljon suurempi taipumus asettumaan maanviljelijöiksi ja saattaa sanoa, että hyvin suuri enemmistö Amerikan suomalaisista farmareista ovat Oulun läänistä muuttaneita. Vaikka siirtolaisten tulo oliki viime kesänä niin suuressa määrässä, niin mitään tulvaa ei tunnettu, sillä työpaikkoja löytyi melkein samassa suhteessa kun työn etsiöitäki. - Tulevaisuuden suhteen ei löydy ketään niin viisasta eikä pitkälle näkevätä, joka voisi ennustaa kuinka suuressa määrässä tulevana vuonna muuttaa kansalaisiamme Amerikan ja kuinka paljon täällä silloin lisää työväkeä tarvittaisiin. Siinäki asiassa on katsottava ja luotettava Jumalalliseen sallimukseen.
 Sanomakirjallisuuden alalla sitä oli viime vuonna enemmän touhua kun koskaan ennen ja vaikka sen seurauksia ehdittiin jo ennen vuoden loppua nähdä, niin vielä sitä näyttää jääneen tarpeeksi turhaa touhua tulevalleki vuodelle. New Yorki Millsissä ilmestyi ihan uusi lehti, pöyhäkällä nimellä "Amerikan Suometar", joka kummitteli jonku aikaa seitsen- ja kahdeksapalstaisenaki. mutta mitä laajemmaksi tyhjää pussia puhaltaa, niin sen hoikemmaksi se venyy. Vaikka sillä kehuttiin olevan tilaajoita tuhatmääriä, niin jo ennen puolenvuoden vaihetta olisi kuolema tullut, jos ei "Uusi Kotimaa" olisi Astoriasta avuksi ehtinyt. Sitten paiskattiin ne kaksi lehetä yhteen ja se alkoi ilmestyä kahdesti viikossa. Mutta ei vedellyt sekään pitkälle: "A.Suometar" nukkui ikuiseen uneensa ja "U.Kotimaa" jäi eloon, josta liitosta ei jäänyt muuta kun vähäistä
riidankahua jälkeen. - Vielä hullunkurisempi lehtihomma nähtiin täällä Suomalaisten pesäpaikoilla, vaikka se ei ollut ensimmäinen laatuansa Amerikassa. Semmoiset yritykset kuin "Pohjantähti" ja "Päivälehti" olisi jo pitänyt olla tarpeeksi todistusta siihen, että kun joku pahamaineinen henkilö nousee, paperia ja mustetta saatuansa, kaikkia kunniallisia kansalaisia ja niiden pyrinnöitä vastaan, keräten ainoastaan itsensä vertaiset veijarit suosioiksensa, niin semmoinen yritys ei ole pitkällinen. Mutta sitä ei uskottu, joten sitä koetettiin vielä kerran, ja tuskin vieläkään kaikki uskovat. Nimenä sillä oli "Kansan Lehti", joka vajoisi muutamien kuukauden ikäisenä  halveksittuun hautaansa. Nykyisin myötiin sen painokapineet vasarakaupalla.. - Olipa se vielä kolmaski uusi sanomalehti yritys viime vuonna, nim. "Työmies" Ishpemingissä. Se oli sillisen suomalaisten raittiusmiesten yhdistyksen toimesta jos se olisi pysynyt sillä aivotulla alalla ja koettanut täyttää siveellisellä tavalla asemaansa, niin se olisi epäilemättä vaikuttanut jotaki raittiuden hyväksi ja samalla turvannut omanki tulevaisuutensa. Mutta typerällä ja itsepäisellä menetyksellänsä se ehti muutamissa viikoissa vieroittaa siveyttä arvostelevat raittiusmiehet, jotka perustivat uuden yleisen yhdistyksen ja samalla perustivat uuden raittiuslehden. Siitä saakka se on "Työmies" vajoamistansa vajonnut ja on ehtinyt siihen asemaan, että kaikki roska, minkä muut suomalaiset lehdet ovat hyljänneet, on siinä makupaloina julkaistu. Harmissansa se on koettanut viskellä likaa kaikki muita lehtiä, kaikkia seurakuntia ja kaikkia säädyllisiä raittiusmiehiä vastaan, mutta jos se on sillä jotaki vahingoittanut, niin se on vahingoittanut omaa itseänsä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti