Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

Pieni kirkko preerialla


Pohjois- ja Etelä-Dakotan rajamailla, lähes puuttomalla preerialla. sijaitsee laaja suomalaissiirtolaisten asutusalue, joka kantaa perisuomalaista nimeä SAVO. Lähin suurempi kaupunkikeskus on Aberdeen. Vaikka suuri osa suomalaisista siirtolaisista hakeutui hyvin paljon lähtöseutuja muistuttaville alueille, heitti kohtalo heistä osan myös täysin kotimaasta poikkeaville alueille. Yksi tällainen alue on Savo.[1]
                      Alueen suomalaisen siirtokunnan alkuunpanijoina toimi kaksi henkilöä: Chicago-Milwaukee-St. Paul rautatieyhtiöllä lipunmyyjänä ja siirtolaisagenttina toiminut Kustaa Frederick Bergstadius ja Amerikan Suomalaisen lehden toimittaja Alexander Leinonen. Bergstadius sai kuulla rautatieyhtiönsä presidentiltä alueella halvalla saatavissa olevasta viljelysmaasta. Niinpä hän lähetti syksyllä 1882 Minneapolissa asuneen tuttavansa Erik Pikkaraisen ottamaan selvää alueesta. Pikkarainen ihastui alueeseen merkiten sieltä itselleenkin homesteadin. Alueelle päätettiin perustaa suomalainen siirtokunta, jolle savolaissyntyinen Bergstadius antoi kotimaakuntansa nimen. 


Savo Townshipin pioneeri Isak Hirvaskari yhdessä vaimonsa Brita Sofia (sukuaan Karinkanta, 1852 – 1908). Hirvaskari saapui  Savoon Ishpemingistä, Michiganista helmikuussa 1883, loput perheestä  kesäkuussa. Kuva: Jan Anderson

Puoli vuotta myöhemmin toimittaja Leinonen huomasi englanninkielisestä lehdestä myönteisen arvostelun Aberdeenin pohjoispuolella sijaitsevasta Zimm-joen laaksosta, jossa oli saatavana halpoja homesteadeja. Hän kirjoitti Amerikan Suomalaiseen kehottaen Kuparisaaren alueella asuvia suomalaisia muuttamaan Dakotaan, jossa ” edistymisen kultarappuset näyttivät olevan yritteliään miehen edessä”.

Bergstadiuksen houkuttelu ystäviensä välityksellä monilla suomalaisten asuttamilla paikoilla Wyomingissa, Ohiossa ja Massachusettsissa sekä Leinosen artikkelit lehdessään saivat aikaan jo kesällä 1883 ryntäyksen Etelä-Dakotaan. Kolme vuotta kestänyt jatkuva siirtolaisten virta saapui pääosin seuraavilta alueilta: Calumet, MI, Asthabula Harbor, OH, Erie, PA, Fitchburg ja Lanesville, MA sekä Ishpeming – Negaunee-alue Michigan. Ispemingistä Etelä-Dakotan Savoon muuttanut Isaak Hirvaskari (1849 – 1918)[2] kertoo päiväkirjassaan lähteneensä yhdessä viiden muun miehen kanssa 14 helmikuuta 1883. Seurueeseen liittyi matkan varrelta muitakin. Kun ryhmä saapui 23. helmikuuta Fredrickiin, kuului siihen 11 miestä, yksi vaimo ja yksi poikalapsi. Hirvaskarin vaimo ja lapset saapuivat siirtokuntaan 16. kesäkuuta.
Monille uudisasukkaille näkymä Dakotan Savosta oli paikalle saavuttua järkytys. Nimi Savo oli luonut kuvaa järvistä ja metsistä, Paikalla odotti sen sijaan aavikkomainen lakeus, jonka halkaisi vähäinen joki. Suomalaiset uudisasukkaat toivat mukanaan varusteet, joita he olettivat tarvittavan savolaisen korven kaatamisessa: vankat kuokat, kirveet ja kanget. Ne saatiin heittää syrjään ja maan raivaamisesta selvittiin paljon vähemmällä. Ei tarvinnut kuin valjastaa härkäpari tai hevonen auran eteen, kyntää nurmi nurin ja kylvää siemen maahan. Pian kuitenkin opittiin, ettei maanviljelys suju Dakotassakaan ilman ongelmia. Vitsaukseksi muodostuivat kuivuus, kuumuus, viljaruoste, hirmumyrskyt ja raekuurot. Paha kuivuuskausi koettiin 1880-luvun lopulla,[3] jolloin monet uudisasukkaat luopuivat tiloistaan siirtyen etsimään onneaan muualle.
Finnish Apostolic Lutheran Church, Savo Township, Etelä-Dakota
Kirkko rakennettiin vuonna 1884 ja kunnostettiin vuosina 1972 - 1973


Suomalaisten ydinalueen muodosti aivan Pohjois-Dakotan rajalla sijaitseva Savo Township. Asutus levisi kuitenkin huomattavasti laajemmalle alueelle ulottuen myös Pohjois-Dakotan puolelle. Koko tästä alueesta, joka käsitti  Brownin ja Dickeyn piirikunnat, käytettiin suomalaisten keskuudessa nimitystä Savo. Alueen kaupunkeja ja kyläkeskuksia olivat Fredrick[4], Hecla, Ludden ja Ellendale.
Kirkon informaatiotaulu

Merkittävä osa Savon alueelle muuttaneista uudisasukkaista oli lestadiolaisia.[5] Oman kirkon rakentamisen uudisasukkaat kokivat tärkeäksi. Jo toisena kesänä paikalleen asettautumisen jälkeen pystyttivät uudisasukkaat vaatimattomuudessaan puhuttelevan ja kauniin kirkon Dakotan preerialle. Kirkkoa varten lahjoitti 10 eekkerin maa-alueen Matt Hanhela (1855 – 1929). Lahjoitukseen vastineeksi 40 miestä kynti härkien ja hevosten  kanssa päivässä 50 eekkeriä preeriaa peltomaaksi. Rakennuksen pystyttäminen aloitettiin 3 kesäkuuta ja saatiin päätökseen  neljässä päivässä. Niinpä juhannuksena 24. kesäkuuta 1884 voitiin kirkossa pitää juhannusseurat.

Sisakuvaa kirkosta ja sen alttarikaiteesta
Paikallisina saarnaajina ja papinvirantoimittajina toimivat Carl Daniels (1850 – 1917), Henry Nikkilä (1843 – 1914), Nils Petter Starkka (1838 – 1931), Andrew Jacobson Ronkainen (1860-), John Aronson Sikainen (1840 – 1885) ja William Patron Gabrielson (1845 – 1887). Seurakunta rekisteröityi vuonna 1887 nimellä Finnish Apostolic Lutheran Church. Sen johtokuntaan valittiin Carl Daniels puheenjohtajaksi, August Tuomas sihteeriksi ja Henry Nikkilä taloudenhoitajaksi. Muita johtokunnan jäseniä olivat Nils Petter Starkka, Solomon West, William Isaacson, John Martinson, Peter Wetelainen ja Abram Peldo. Lukkareina toimivat August Tuomas, John Martinson ja Joseph Raisanen. Sunnuntaisin kirkkoon saapui väkeä pitkienkin matkojen takaa jalkaisin  sekä hevosten tai härkien vetämillä rattailla. Ensimmäinen seurakunnan rippikoulu järjestettiin maaliskuussa 1886. Maaliskuun 26 päivä pääsivät ensimmäistä kertaa Herran Pyhälle Ehtoolliselle Carl Joseph Peldo, Paul Alexander Ritola, August Ritola, John Jacob Merta-Buro, Hilma Himanga, Aatofina Merta-Buro, Brita Lisa Laho, Peter Herman Wanttaja, Henry William Poykko, Albert Koskiniemi, Maria Karolina Yrjon-Heikki, Emelia Pietila, Ida Alexandra Poykko. Rippikoulun opettajana toimi saarnaaja Nils Petter Starkka.


Kirkon vieressä olevalle hautausmaalle on pystytetty muistopaasi niille vainajille, joiden hautakivet ja puuristit ovat tuhoutuneet joko hautausmaan tuhonneessa preeriapalossa tai muuten. Lista kyseisistä vainajista on taulussa, joka on ripustettu kirkon seinälle. Kuva: Jan Anderson
Seurakunnan hautausmaa rakennettiin kirkon länsipuolelle.  Ensimmäinen sinne haudattu oli maa-alueen lahjoittajan Matt Hanhelan vaimo Walbur Hanhela, jonka hautajaisia vietettiin kesäkuussa 1883. Kuukautta myöhemmin laskettiin haudan lepoon seurakunnan papinvirantoimittajan Carl Danielsin ja hänen vaimonsa Kaisa Greta Koivupalon poika Joshua Walter. Siunauksen toimitti Abram Peldo (1836 – 1903).
Kirkon seinässä oleva laatta kertoo, että se on rekisteröity kansallinen historiallinen paikka / muistomerkki.
Muutamia vuosia myöhemmin heräsi Savon pohjoispuolella, James Riverin alueella asuvilla seurakuntalaisilla halu rakentaa oma kirkko. Maata rakennusta varten saatiin Fred Holmstromilta Portage Townshipista. Rakentamista varten valittiin toimikunta johon kuuluivat William Wattula, John Korpua, Henry Jere Erickson ja Matti Merta-Buro. Vaikka James Riverin alueen lestadiolaisilla oli oma kirkko, kuuluivat he hallinnollisesti Savon seurakunnan alaisuuteen.


Muutamia maileja vanhan kirkon pohjoispuolelle rakennettiin uusi kirkko vuosina 1952-1954. Se sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Dakotan rajalla.
1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun hajaannukset olivat kohtalokkaita Savon Apostolisluterilaiselle seurakunnalle. Alueella sai vahvan jalansijaan esikoisuus, jonka suunnan keskeinen saarnaaja Amerikassa – Nils Petter Starkka – asui seudulla. Sen sijaan toisen Amerikassakin vaikuttaneen suuntauksen – uusheräyksen – kannatuksesta seudulla ei ole säilynyt tietoja. Sekava opillinen tilanne, seurakunnan sisäiset ristiriidat ja kielikysymys aiheuttivat sen, että uudisasukkaiden toinen sukupolvi luopui pääosin isiensä uskosta. Lisäksi varsinkin esikoisuuden kannattajat muuttivat Pohjois-Dakotan puolelle Gacklen siirtokuntaan. Virallisesti seurakunta ”valitsi puolensa” kesäkuussa 1953 liittyessään Apostolisluterilaisen kirkkokunnan jäseneksi. Vanha kirkkorakennus jäi pois aktiivisesta käytöstä 1950-luvulla.[6]  ”Uuden ”tulemisen” rakennus koki 1972 – 1973, kun kirkko korjattiin ja entisöitiin. Se on enää museokäytössä. Vanhoillislestadiolaisuutta ei alueella liene ollut enää ainakaan 1950-luvulta lähtien ja muussakin muodossa lestadiolaisuus on seudulta häviämässä.
Savo townshipissa on myös evankelisluterilainen kirkko. Sen edessä on suomalaisten uudisraivaajien muistomerkki

Allekirjoittaneella on ollut kaksi kertaa mahdollisuus vierailla museoksi entisöidyllä Savon uudisasukkaitten pystyttämällä kirkolla. Yli 120 vuotta on tuo yksinkertaisuudessaan kaunis rakennus uhmannut tuulta ja tuiskua, pakkasta ja kuumuutta.  Kirkko kertoo pystypäisellä olemuksellaan siitä päättäväisyydestä, jolla eri puolilta Pohjois-Suomea, Pohjois-Ruotsia ja Pohjois-Norjaa kotoisin olleet  uudisasukkaat ryhtyivät työhön uudella asuinalueellaan. Uskon, että kirkon vieressä olevalta hautausmaalta usean uudisasukkaan sielu on kuuleva viimeisenä päivänä.  Vapahtajamme sanat: ”Tulkaa, isäni siunatut!”
Savo townshipin vanha evankelisluterilainen kirkko. Kirkko tuhoutui täysin tornadon iskiessä siihen heinäkuussa 1921


______________________________
Sources:
Early History  of Brown County, South Dakota. Aberdeen 1970.
Isaak Hirvaskari: Muistikirja Töitten ja Tapausten Waiheista. Originally owned by Helen Marttila (Fredrick, SD)
Salomon Ilmonen: Amerikan suomalaisten historia II ja elämäkertoja. Jyväskylä 1923.
History of the Finnish Settlement in Brown and Dickey Counties of North and South Dakota 1881 – 1955. Reprinted June 1998, Aberdeen, SD
Raittila, Pekka: Lestadiolaisuuden matrikkeli ja bibliografia. Forssa 1967


[1] Osa alueen ”suomalaisista ” uudisasukkaista saapui Amerikkaan Pohjois- Ruotsista ja Pohjois-Norjasta, mutta kuuluivat alueen suomenkieliseen väestöön.
[2] Siikajokelaissyntyinen Isaak Hirvaskari saapui Amerikkaan vuonna 1873 työskennellen aluksi Calumetin seudulla ja sitten Ishpemingin alueella. Hän piti aina vuoteen 1911 päiväkirjaa, jolle hän oli antanut nimen Muistikirja Töitten ja Tapausten Waiheista
[3] Paha kuivuuskausi oli Hirvaskarin päiväkirjan mukaan vuonna 1886.
[4] kaupunki sai nimensä suomalaisasutuksen käynnistäjän Kustaa Frederick Bergstadiuksen toisesta etunimestä
[5] Siirtokunnan asukkaista lienee enemmistö ollut lestadiolaisia. Seurakunnan pioneereihin kuului lähes kahdeksankymmentä perhettä. Lestadiolaisten vahvasta asemasta suomalaisten keskuudessa kertoo sekin, että he pystyttivät kirkon neljä vuotta aikaisemmin kuin Suomi synodiin kuuluneet evankelisluterilaiset.
[6] ”Kirkkokuntaan” liittynyt seurakunta rakensi uuden kirkon vuosina 1952 – 1954  muutamia maileja vanhasta rakennuksesta pohjoiseen aivan Etelä- ja Pohjois-Dakotan rajalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti