Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Utulan koulu Ruokolahdella

Utulan entinen kansakoulu kesällä 2016. Etualalla  1920-luvun rakennukseen myöhemmin ympätty "elintasosiipi".


Tämä yhteenveto lakkautetusta ruokolahtelaisesta kyläkoulusta on odottanut julkaisemistaan jo viime kesästä alkaen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Utulan kansakoulun opettajaksi valittiin ensin Eljas Huuskonen
Karttulasta.  Opetustyön aloitti kuitenkin Alfred Miettinen, jonka
valinnasta löytyy niin ikään ilmoitus Suomen Wirallisesta Lehdestä.
Suomen Wirallinen Lehti 9.7.1917.



Ruokolahden Utulaan kansakoulu saapui vuonna 1917. Kunnanvaltuusto valitisti helmikuun 17.päivä vuonna 1917 koululle johtokunnan, johon valittiin Pekka Friari Karoniemestä, Emil Viuhkonen Tuomalasta, August Tiilikainen ja Adam Rautio Utulasta sekä Tuomas Hämäläinen Vuosalmesta. Alkavaan kouluun ilmoittivat vanhemmat 39 lasta. Koulupiiriin kuuluivat Härskiänsaaren, Tuomalan, Utulan ja Vuosalmen kylät.

Vuonna 1919 jouduttiin jälleen hakemaan opettajaa.
Tämä ilmoitus oli Suomen Virallisessa Lehdessä
2.5.1919.
Koulua pidettiin aluksi muutamia vuosia Alpo ja Ester Tiilikaisen Rantala-nimisellä tilalla. Koulurakennuksen paikaksi saatiin vuonna 1920  konsuli E. Wolffin lahjoittama maa-alue, jolla olevat rakennukset kunta osti Tornator Oy:ltä 5 000 markalla. Kunta antoi koulun rakentamiseen 25 000 markkaa. Johtokunta möi myöhemmin koulun tontilla sijainneet riihen kylkiäisineen, vanhasta navetasta tehdyn heinäkuurin ja aitan opettaja Alfred Miettiselle 950 markalla.

Koulu toimi ensimmäiset 26 vuotta ilman sähkövaloja. Koulukeittolatoiminta Utulassa alkoi sotavuosina. Ruoka valmistettiin Sastavin tuvan hellalla, josta se kuljetettiin muutama sata metriä koululle. Myöhemmin keittolana toimi saunan pukuhuone. Erillinen keittolarakennus valmistui 1970-luvun alussa ja silloin koululle saatiin myös puhdasvetinen porakaivo. Ajoittain tautiepidemiat keskeyttivät koulutyön. Näin tapahtui esimerkiksi helmikuussa 1937, kun oppilaiden keskuudessa levisi tulirokko. Pitkäaikainen opettajapariskunta Utulan koululla oli Airi ja Pentti Havia, jotka saapuivat Utulaan heti valmistumisensa jälkeen vuonna 1962. He asuivat ja opettivat koululla ja siirtyivät sieltä pois vuosi ennen koulun lakkauttamista vuonna 1999.
Utulan kansakoulu 1960-luvulla.
Kun Utulan koulu vietti 50-vuotisjuhliaan joulukuun 1. päivä, paikalla oli myös koulun ensimmäinen opettaja Alfred Miettinen.  Juhlien yhdessä paljastettiin  sankarivainajien muistotaulu, jossa on 25:n talvi- ja jatkosodassa kaatuneen entisen oppilaan nimet. Koulurakennus toimi kylätalona vuoteen 2013 saakka. Silloin Ruokolahden kunta pisti rakennuksen myyntiin. Rakennuksen osti Etelä-Saimaan lehtiuutisen mukaan talon asukas.

 
Utulan koulun sankarivainajien muistotaulu.
Etelä-Saimaa 3.12.1967

Lähteet:
Lainajyvästöstä euroaikaan. Ruokolahden kylät ja koulupiirit.
Etelä-Saimaa 1967, 2013
Suomen Wirallinen Lehti 1917
Suomen Virallinen Lehti 1919

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Ruokolahden kirkonkylän eli Vennonmäen koulu


Vennonmäen entinen kansakoulu toimii nykyisin Ruokolahden Taideyhdistyksen Taitotalona
Ruokolahden pitäjässä oli toiminnassa jo kymmenen kansakoulua, ennen kuin sellainen saatiin kirkonkylään.  Tähän koulupiiriin kuuluivat Haloniemen, Käringinniemen, Kärinki-Toivialan ja Rasilan kylästä ja osia Rautialan, Ronkolanmäen ja Toivialan kylistä. Vuonna 1948 koulupiirin lasten lukumäärä oli 104. Pisin oppilaan koulumatka oli seitsemän kilometriä. Kirkonkylän alakoulu toimi vuoteen 1931 yhteisenä Vaittilan kansakoulun kanssa. Alakoulun opettaja piti 18 viikkoa koulua Vaittilassa ja 18 viikkoa Kirkonkylän koululla. Vuodesta 1931 lähtien Kirkonkylän alakoulu oli kokovuotinen eli 36-viikkoinen. Alakoulussa opetusta antoi vuoteen 1939 saakka Pietarista kotoisin ollut Ida Nopola

Entinen kansakoulurakennus näyttää olevan hyvässä kunnossa
Koulun piirustukset laati helsinkiläinen arkkitehti Toivo Salervo, jonka suunnittelukynä piirsi lukemattomia muitakin eteläkarjalaisia kansakouluja. Ruokolahden kunnanvaltuusto hyväksyi Salervon tekemät piirustukset 16.9.1922 ja koulun rakennuttaminen annettiin johtokunnan vastuulle. Rakennustöistä järjestettiin lukuisia urakkahuutokauppoja, mm. kivijalan tekemisestä, kaivon kaivamisesta, saunan ja ulkorakennuksen pystyttämisestä. Puutavara rakennukseen saatiin Salosaarelta, pappilan mailta n.s. Pylsyn torpan alueelta. Hirsiä ei veistetty, vaan ne sahattiin Immolan sahalla.  Sieltä ne uitettiin Pappilanlahteen ja vedettiin hevospeleillä rakennuspaikalle. Koska Pappilanlahti oli savinen ja mutainen, sahatut hirret likaantuivat. Niinpä opettajat ja oppilaat puhdistivat niitä harjoilla. Seinät olivat pitkään pelkän höylähirren jäljiltä. Myöhemmin ne päällystettiin ns. Enso-pahvilla.

Koulurakennuksen suunnitteli arkkitehti Toivo Salervo
Koulurakennuksessa oli uunilämmitys. Jokaisessa huoneessa lukuun ottamatta opettajien asuntoja oli peltikuoriset uunit. Huoneiden lämmityksestä vastasi alkuaikoina tehtävää varten vuodeksi huutokaupalla valittu henkilö.  Halvimman tarjouksen tehnyt voitti. Vuonna 1927 huutokaupan voittanut tarjous oli 2490 markkaa. Oppilaat kantoivat lämmityshalot sisään, kunnes johtokunta sen kielsi joidenkin vanhempien valitettua asiasta. Oppilaiden vastuulle jäi kuitenkin pölyjen pyyhkiminen, rappujen lakaiseminen ja juomaveden hakeminen.

Kansakoulu Vennonmäelle valmistui vuonna 1923
Oppilaa siirtyivät Vennonmäeltä nyt jo puretulle Keskuskoululle
vuonna 1972. Vennonmäen koulurakennus sen sijaan on kestänyt
pystypäisenä kohta 95 vuotta.
Kirkonkylän yläkoulun opettajina toimivat koulun perustamisesta lähtien 35 vuoden ajan eli vuoteen 1958 saakka Tyyne ja Emil Ahonen. Heidän jälkeensä opettajiksi tulivat Pirkko ja Jouko Sorjonen, jotka olivat tehtävässä vuoteen 1971 saakka. Neljäs opettajan virka perustettiin koululle vuonna 1955 ja viides virka vuonna 1971. Tällöin koulussa oli yli 120 oppilasta. Kun oppilaita oli pian yli 140, koulu sai kuudennen opettajan. Ruokolahden kunta oli 1970-luvun alussa mukana peruskoulukokeilussa. Kunta siirtyi peruskoulujärjestelmään jo vuonna 1972. Kun kunnan keskuskoulu valmistui vuonna 1972, oppilaat siirtyivät Vennonmäeltä sinne. Sen jälkeen koulurakennus oli Ruokolahden Metsäkoulun ja kansalaisopiston käytössä. Ruokolahden Taideyhdistys remontoi EU:n Leader-hankkeen tuella talon 2000-luvulla Taitotaloksi. Rakennusta isännöi Ruokolahden taideyhdistys. Osa tiloista on kansalaisopiston käytössä, osa taideyhdistyksen työ- ja näyttelytiloina.

Lähteet:
Lainajyvästöstä euroaikaan. Ruokolahden kylät ja koulupiirit.
Etelä-Saimaa

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Pohja-Lankilan koulu Ruokolahdella



Pohja-Lankilan entinen koulu toimii nykysin kylätalona

Ruokolahden laajan pitäjän pohjoisosaan perustettiin kansakoulu vuonna 1898. Kunnassa oli aikaisemmin ollut toiminnassa Vaittilan koulu (aloitti vuonna 1875) ja Siitolan koulu (aloitti vuonna
Ruokolahden kunt anoi valtiolta 3 000 markan lainaa Pohja-
Lankilan kansakoulun rakentamiseksi. Uusi Suometar 21.8.1898
1895). Pohja-Lankilan koulun kanssa samana vuonna käynnistyi myös ns. Tehtaan koulu Tainionkoskella. Päätös koulun perustamisesta tehtiin maaliskuun 5. päivä 1898. Tällöin kuntalaiset kokoontuivat pitäjäntuvalle väliaikaiseen kuntakokoukseen, jossa keskusteltiin ”Olisiko ylempi kansakoulu perustettava Kesselilän, eli Pohjalankilan seutuville”. Koulupiirin alueella sen perustaminen nautti yksimielistä kannatusta. Kuntakokouksessa kuului muutama vastustava ääni, mutta hankkeen jarruttajat olivat laajan pitäjän muilta kulmilta. Koulun sijoituspaikaksi ehdotettiin
Pohja-Lankilan ensimmäinen koulurakennus 1920-luvulla
 Pohja-Lankilan ohella myös Kalholampea ja Vertalansalmea, joista tarjottiin koululle ilmaista tonttia. Sijoituspaikaksi tuli kuitenkin Pohja-Lankila, josta talollinen Olli Hupli ilmoitti luovuttavansa hehtaarin maata koulun tarpeisiin. Koulun perustamista varten asetettiin toimikunta, johon kuuluivat kanttori Kalle Nieminen, lautamies Olli Tella, kuntakokouksen esimies Tuomas Peltonen, kunnallislautakunnan esimies Juhana Keltanen ja opettaja Mauno Huhtanen. Se katsoi Olli Huplin tekemän tarjouksen parhaaksi ja sijainniltaan sopivaksi. Tonttia lohkottaessa sen nimeksi tuli Ojanmäki. Koulua perustettaessa sen koulupiirialue oli varsin laaja käsittäen Pohja-Lankilan lisäksi seuraavat myöhemmin perustetut koulupiirit: Ahjärvi, Ilmajärvi, Jukajärvi, Kemppilä, Laamala, Sarajärvi ja Sutela.
Savonlinna-leht uutisoi Pohja-Lankilan koulun
rakentamisesta 18.2.1899.

Huhtikuun 16. päivä 1898 kuntakokous nimesi Pohja-Lankilan perustettavalle koululle johtokunnan, joka toimi samalla rakennustoimikuntana. Siihen kuuluivat kauppias Paavo Rytkönen Pohja-Lankilasta, lautamies Olli Tella Ilmajärveltä, kauppias Pärttyli Kojo Sutelasta, talollinen Antti Rita Kesselistä, talollisenpoika Iivari Lankinen Torsantaasta ja talollisenpoika Tuomas Hiiri Terävälästä. Ensimmäisen kokouksen johtokunta piti 14.5.1898. Puheenjohtajaksi valittiin Pärttyli Kojo. Rakennuksen pystyttämiseksi tehtiin useita urakkasopimuksia. Kuntakokous päätti 24. syyskuuta 1898 aloittaa koulun rakentamisen. Rakennustyön "peräänkatsojaksi valittiin Pietari Keltanen Tarkkalasta.. Savonlinna-lehti kertoi helmikuussa 1899 koulun kivijalan olevan valmis ja hirsiä oli ostettu sekä lahjoitettu rakennusta varten. Tavoitteena oli saada koulu valmiiksi syksyyn mennessä ja siinä onnistuttiinkin. Koulun pulpettien (25) tekemisen urakoi talollinen Martti Lankinen 18 markan kappalehinnasta. Ikkunoiden ja ovien maalausurakasta järjestettiin huutokauppa vuonna 1902. Koulu aloitti toimintansa 28.9.1899 ja oppilaiksi ilmaantui 22 lasta, 11 poikaa ja tyttöä. Oppilaiden keski-ikä oli 11 vuotta. Ensimmäisenä lukuvuonna opettajana toimi Klaus Wilhelm Lidgren. Tytöille opetti käsitöitä leskirouva A. W. Grönfors. Koulun perustamisen edellytyksenä oli ollut vähintään 30 oppilasta. Tätä määrää ei koulussa saavutettu kahteenkymmeneen ensimmäiseen toimintavuoteen. Vuonna 1900 opettajaksi saapui Eero Auvinen, joka oli tehtävässä eläkkeelle siirtymiseen eli vuoteen 1927 saakka. Hänen kerrotaan olleen opettajana erittäin ankaran ja vaativan. Auvisen opetuksen sääntönä oli: ”Minä vaadin ja teidän on osattava.
Urakkahuutokauppailmoitus Wiipuri-lehdessä 21.5.1902
Koulurakennus palveli tehtävässään runsaat 60 vuotta. Koulurakennukseen ei enää sen valmistuttua uhrattu juurikaan varoja. Kun kunnan rakennustarkastaja vieraili kouluissa vuonna 1908, hän jakoi runsaasti haukkuja. Kaikki oli tehty huonosta hutiloimalla, hoidettu sen jälkeen huonosti ja ymmärtämättömästi. Tässä otteita tarkastuspöytäkirjasta:
"Lattiat ovat painuneet keskeltä, riveystappurat riippuvat, opettajan lattian välimatto on  romahtamaisillaan, päärapun runko kaatumaisillaan. Uunit ja savupiippu epäkunnossa, yksi savupiippu on rakennettu aivan virheellisesti... Ulkohuonerakennus on kerrassaan kyhäys ja kuin keskentekoinen, ei rappuja siitäkään huolimatta, vaikka käymälän kynnys on 70 cm ja navetan kynnys metrin korkuinen... Saunarakennus on rappiolla. Kuvaavaa, miten kunnan töitä suorietaaan ja varoja tuhlataan." Tarkastaja totesi lisäksi: ”Kaiken sen jälkeen, mitä on nähnyt Pohja-Lankilan koululla, tulee mieleen, että ovatko koulun hoitajat valistuksen ystäviä vai vihollisia.” Rakennustarkastajan tutkiva silmä kiinnitti huomion myös koulun porteihin: Portit huonot ja riippuvat täydellisenä kurjuuden kuvana”.

K
Pohja-Lankilan kansakoululle haettiin opettajaa tällä
ilmoituksella 9.6.1898
oulun oppilasmäärä nousi reippaasti 1930-luvulla. Ennen sotavuosia koulussa oli eniten oppilaita lukuvuonna 1936 – 1937. Tällöin Pohja-Lankilan koulussa opiskeli 25 oppilasta alaluokilla, 61 yläluokilla ja jatkokoulua kävi 12 oppilasta.  Oppilasmäärän kasvu edellytti tällöin toisen opettajan palkkaamista. Vuonna 1945 Pohja-Lankilan kansakoulussa oli alakoulussa kahdeksan, yläkoulussa 25 ja jatkokoulussa 16 oppilasta. Sodanjälkeiset suuret ikäluokat kasvattivat oppilasmäärää 1950-luvulla, ja 1960-luvulla lähiseudun pienten koulujen lakkauttaminen piti Pohja-Lankilassa oppilasjoukot edelleen suurina. Ilmajärven kansakoululla opetus päättyi 1966, Sarajärvellä 1968, Kemppilässä 1968, Ahjärvellä 1969, Jukajärvellä 1971 ja Sutelassa vuonna 1978. Vuonna 1969 koulussa oli 89 oppilasta ja seuraavina vuosina määrä vielä hieman kasvoi.

Vanhan ja huonokuntoisen koulurakennuksen
Näkymä entisen Pohjal-Lankilan koulun sisäpihalle heinäkuussa 2017
korvaamisesta uudella toivottiin jo vuodeksi 1956. Lopulta se valmistui seitseman vuotta ensimmäisten toiveiden lausumisen jälkeen vuonna 1962. Koulun ja sen viereen valmistuneen opettajien asuntorakennuksen vihkiäisiä vietettiin 28.10.1962. Tilaisuus oli samallla vanhan koulurakennuksen 60-vuotisjuhla. Juhlaa ei oltu voitu pitää vanhassa koulurakennuksessa, koska pelättiin rakennuksen välipohjan romahtaävan suuren yleisömäärn takia. Uudelle vuosituhannelle siirryttäessä ole edessä myös Pohja-Lankilan koulun sulkeminen. Se tapahtui vuonna 2006. Tämän jälkeen koulupiirin lapset kuljetettiin joko Virmutjoen koululle tai naapurikunnan Punkaharjun alueella sijaitsevaan Särkilahden kouluun. Pitkäaikaisina opettajina Pohja-Lankilan koululla ovat olleet edellä mainitun Eero Auvisen lisäksi Annikki Ruotsalainen (myöhemmin Eskelinen) vuosina 1930 – 1971 ja Rauno Hasu vuosina 1959 – 1992.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Sutelan “korkeakoulu” Ruokolahdella

Sutelan "korkeakoulu" ja sen oppilaita vuosikymmeniä sitten

Heinäkuisen Ruokolahdelle suuntautuneen pyöräretken toinen "kohokohta" oli korkealle kurkottava entinen koulurakennus Särkilahdentien varressa. Tässä tarina, jonka sain kokoon varsin vähistä "eväistä".


Sutelan koulurakennus vuonna 2017
Sutelan koulupiirin kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1925. Koulupiiriin kuului kahdeksan kylää: Hyrkäs, Kalpiala, Kuopiola, Mustakulkkula, Niuvanmaa, Poitsilanmaa, Sutela sekä osia Kaljulasta. Koulurakennus sijaitsee Särkilahdentien varrella, vastapäätä Hyrkkäälle vievän kylätien risteystä. Raknennus jää nykyisin Särkilahdentilt jo läehs näkymättömiin ksavaneen puuston taakse.  Korkea ja kapea koulurakennus sai nopeasti lempinimen ”Sutelan korkeakoulu”. Koulu toimi pitkään joko kaksi- tai kolmeluokkaisena. Oppilasmäärä oli yleensä 50 – 60 tienoilla. Huippumäärä oppilaita oli vuonna 1935, jolloin koulussa opiskeli peräti 99 oppilasta.

Pitkäaikaisia opettajia koulussa olivat Amanda Siitonen (28 vuotta) ja Helmi Kähkönen (34 vuotta). Sutelan kansakoulun oppilasmäärä alkoi laskea 1960-luvulla. Lakkauttaminen oli koulun kohtalona vuonna 1970. Viimeisenä lukuvuonna Sutelassa oli 21 koululaista. Koulutoiminnan päätyttyä rakennus myytiin Erkki Sikiön omistukseen ja siellä harjoitettiin yritystoimintaa.

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Ruokolahden Ilmajärvi


Ilmajärven entinen kansakoulu pilkottaa puuston välistä Pohjalankilantielle

Tässä tarinaa heinäkuisen pyöräilyretken tienvarsiosumasta. Lakkautetut kyläkouluthan ovat olleet sydäntäni lähellä :)

Ruokolahden Ilmajärven koulupiiri perustettiin vuonna 1939. Siihen kuuluivat Ilmajärven lisäksi Kalholammen ja Vertalansalmen kylät. Kansakoulun rakentaminen aloitettiin jo perustamisvuonna, mutta alkanut talvisota keskeytti työt. Koulutyö aloitettiin Pietari Juutin talossa ja sitä jatkettiin myös Tellan perheen Alatupa-nimisellä tilalla. Koulurakennus Pohjalankilantien varteen valmistui poikkeusolojen vuoksi vasta vuonna 1945. Ensimmäisen lukuvuonna koulussa oli oppilaita 38. Koulu oli yksiopettajainen, ja opetustehtävästä vastasi pitkään eli vuodesta 1944 aina koulun lakkauttamiseen saakka, Helvi Niskanen. Käsityönopettajana toimi lähes koko ajan Taisto Kemppinen.

Kuva: Lainajyvästöstä euroaikaan. Ruokolahden kylät ja koulupiirit. 2009.
Oppilasmäärä oli pitkään kolmenkymmenen paikkeilla, kunnes 1960-luvulla oppilaat loppuivat lähes tyystin. Koulun lakkauttaminen oli edessä vuonna 1966. Ruokolahden kunta myi koulurakennuksen Ruokolahden Sotaveteraanien Kuntoutussäätiölle, joka perusti kouluun yksinäisten veteraanien veljeskodin. Nyt koulu näyttää olevan yksityisomistuksessa. Olisiko jollakin tietoa siitä, milloin toiminta veljeskotina päättyi, ja koulurakennus siirtyi yksityiskäyttöön?