Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Niin hiljainen on kylätie... Pyöräretki 5.5.2017 välillä Ylämaa - Sirkjärvi - Mättö - Kirppu - Hostikka - Ylijärvi - Ylämaa

Ylämaan kirkonmäki 5.5.2017
Sisäkuva arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelemasta ja vuonna 1931
valmistuneesta kirkosta.
Aurikoinen ja lämmin  kevätpäivä 5.5.2017 (parhaimmillaan lähes 18 astetta) houkutteli jälleen pyöräretkelle eteläkarjalaisille kyläteille. Lappeen, Joutsenon ja Taipalsaaren kylätiet alkavat allekirjoittaneella olla kierretty jo monen kertaan, joten otin tällä kertaa suunnan Ylämaan entiseen pyramidipitäjään. Ylämaan kunta, joka muodostettiin aikoinaan (1929) pääosin Säkkijärven pitäjän pohjoisista kylistä, koki kuoleman vuoden 2010 alussa. Silloin siitä tuli osa Lappeenrannan kaupunkia. Kunnassa asui edellisen vuoden alussa yhteensä 1408 asukasta.

Ylämaan sankarihautausmaan muistomerkki
Ylämaan naaapurikunnan "poika" Reijo Taipale lauloi aikoinaan erittäin suosituksi tulleen iskelmän "Niin hiljainen on kylätie".  Tuon kappaleen perusviesti tuli koetuksi tällä retkellä. Itsenäisen kunnan olemassaolon päättyminen ja yhteiskunnan rakennemuutokset heijastuivat seitsemän vuotta myöhemmin tyhjinä toimistotiloina ja vähäisenä aktiivisuutena entisessä kuntakeskuksessa. Kylänraitilla oli hiljaista seisoskellessani entisen kunnantalon edustalla. Noin 15-minuutin oleskelun aikana minut ohitti vain kaksi autoa. Lisäksi arviolta yli 80-vuotias mummo näkyi orpona taluttavan rollaattoriansa kohti paikallista Sale-myymälää. Helmikuun 10. päivänä ilmestynyt sanomalehti Etelä-Saimaa kertoi miten asuntojen  hinnat muualla kuin Lappeenrannan keskustassa laskevat Etelä-Karjalassa kuin lehmän häntä. Haastatellun kiinteistövälittäjän mukaan asuntokauppa ei Ylämaalla käy muuten kuin erittäin houkuttelevalla hinnalla. Niinpä Ylämaalta saa 2000-luvun alussa valmistuneen hyväkuntoisen rivitalokaksion varaavine takkoineeen ja saunoineen alle 30 000 eurolla. Ei siis muuta kuin ostoksille kaikki te, jotka haluatte maalaiskylän rauhaan.

Kirkonkylällä kävin lisäksi sankarihaudalla, kirkon sisällä (onnellisen sattumuksen tuloksena), kunnantalon edessä olevalla Ylämaan miesten jatkosotaan lähdön muistomerkilla sekä vanhalla kansakoululla. Poikkesin toki Vilajoen kosken kuohuja ihailemaan ja pistäydyin kuvaamassa myös entisen pappilan, joka oli kesän 1944 torjuntaistelujen aikana kiihkeän toiminnan keskipiste.
Ylämaan kirkonkylän/Kosken entinen kansakoulu

Kirkonkylältä suuntasin Sirkjärvelle. Tavoitteena oli kuvata kylän vanha koulurakennus, joka löytyikin mutkaisen kylätien rinteestä, Kirjasjärven rannalta. Jälleen kerran sai todeta, että vanhat kyläkoulut on rakennettu upeille, luonnonkauniille ja keskeisille paikoille. Koulu on nykyisin yksityisomistuksessa, kuten lähes kaikki Etelä-Karjalan vanhat kyläkoulut. Tämä jälkeen suuntasin kulkuni Kylliäisentietä pitkin kohti Mätön kylää. Tie kulkee noin seitsemän kilometrin
Entisen kirkonkylän kansakoulun ulkohuussin reikärivistö
matkan salomaita. Pyöräilyretken kohokohtiin kuuluikin pysähtyminen salomaan rauhaan, istuminen tien varressa olevan tukipinon päällä, ja vain tuulen huminan, lintujen laulun ja käen kukunnan kuuntelu kevätauringon paistaessa pilvettömältä taivaalta.
Vilajoen keväisiä kuohuja entisen Kosken kansakoulun alapuolella.

 Mätön kylällä en hahmottanut, missä olisi sijainnut vanha kyläkoulu, eikä pihoilla näkynyt ketään, jolta olisin kysynyt. Niinpä käännyin Helppääntielle kohti Kirpun kylää. Jälleen kerran edessä oli pitkiä salotaipaleita, mutta nehän ovat vain plussaa. Noin kilometri ennen Kirpuntielle saapumista allekirjoittaneelta jäi aluksi huomaamatta viitta, joka ohjasi talvisodassa alasammutun suomalaisen pommikoneen Blenheim BL-133:n  muistomerkille. Niinpä oli poljettava pitkä ja hikinen mäki ylös takaisin tienhaaraan, jossa opasteviitta ohjasi oikealle paikalle. Noin sadan metrin päässä Helppääntietä oleva muistomerkki löytyi rämemäisestä notkosta. Alasampumisen seurauksena menehtyi kolme suomalaista lentäjää 10.3.1940.
Sirkjärven entinen kansakoulu

Blenheim BL-133:n muistolaatta pommikoneen tippumispaikalla
Pahaksi onneksi lana oli juuri käynyt tasaamassa lähes kaikki kulkemani sorapintaiset kylätiet, joten pehmeä, irtonainen sora sai allekirjoittaneen luovuttamaan ylimääräisen nestelitran Ylämaan ylämäkiin. Paikoin jyrkät ylämäet olivat niin pehmeitä, ettei niitä pystynyt nousemaan edes ykkösvaihteella, vaan oli hypättävä pyörän selästä sen taluttajaksi. Helppääntien risteyksessä käännyin Kirpuntielle kohti Hostikkaa. Valitettavasti tällä matkalla sattui toinen ohiajo, kun en huomannut poiketa Kirpuntieltä noin 50 metrin päässä olevalle Kirpun miehistöluolalle (Tämä virhe tuli jo korjattua seuraavalla pyöräretkellä). Kirpun kylä on ilmeisesti saanut nimensä Kirpun suvusta, joka aikoinaan kansoitti tiiviisti kylän ja sen lähiseudut. Ylämaalaiset sukunimet ovat luku sinänsä. Seudulla olivat aikoinaan yleisiä Kirpun lisäksi mm. seuraavat sukunimet: Mättö, Hiiri, Hostikka, Nutikka, Kasari, Peräkasari, Kiero, Husu, Mytty ja Rumpu. Vaikka moni Kirppu ja Hiiri on vaihtanut nimensä, kyseisiä nimiä löytyy edelleen paikallisten postilaatikkojen kyljistä.
Konekiväärikorsu B132:n  sisäänmenoaukko Kirpuntien varressa

Ihakselan vuonna 1933 valmistunut entinen kansakoulu
Hostikan kylänreunaan saapuessani oli aivan tien varressa Salpalinjan rakenteisiin kuulunut panssarintorjunta- ja konekiväärikorsu B132. Korsu on vielä hyvässä kunnossa. ja sen edessä seisoo erittäin informatiivinen opastaulu. Matkan seuraava pysähdyspiste oli vanha koulurakennus, joka nyt näytti toimivan koirahoitolana. Talon asukkaista ei näyttänyt paikalla olevan kukaan, joten tyydyin kuvaamaan rakennuksen vain tieltä käsin. Kyseessä oli entinen Ihakselan kansakoulu, joka oli perustettu jo vuonna 1902. Sille oli valmistunut ensimmäinen koulu vuonna 1904 Ihakselan kylään. Koulu oli siirretty vuonna 1933 Hostikan kylälle valmistuneeseen uuteen  koulurakennukseen. Palaan Ylämaan koulujen historiaan myöhemmin, mutta tässä listaa kunnassa toimineista (kansa)kouluista: Hujakkala (1900 - 1997), Ihaksela (1902 - 1977), Kansalaiskoulu (1958 - 1974), Kirkonkylä/Koski/Pentti (1918-), Leino (1921 - 1965), Mättö (1910 - 1964), Sirkjärvi (1902 - 1967), Säämälä (1877 - 1967), Timperilä (1900 - 1940, 1942 - 1944), Villala (1897 - 1999), Väkevälä (1905 - 1967) ja Ylijärvi (1890 - 2005). Nyt entisen Ylämaan alueella on toiminnassa vain yksi koulu, jossa oli lukuvuonna 2016 - 2017 yhteensä 75 oppilasta.
Näkymä Hostikan Tuomistonmäen alueelta

Seuraavaksi jatkoin matkaani Hostikan majoitus- ja tulenjohtotunnelin luokse. Olen käynyt paikalla jo joitakin kertoja aikaisemmin,  joten tyydyin nyt vain katselemaan paikkoja ja nauttimaan paikalla olevan retkipöydän ääressä eväitäni. Kyseinen Tuomistomäen alue on kunnostettu museoalueeksi. Siellä sijaitsevat mm. konekiväärikorsu B167 ja majoitustunneli B166. Hostikan alueen Salpalinjarakenteistä löytyy kartta ja lisäinformaatiota täältä.
Näkymä Ylijärven vuonna 2005 lakkautetulle koululle.

Tämän jälkeen edessä oli enää paluu Ylämaan entiselle kirkonkylälle Ylijärventietä pitkin. Kuvasin peltoaukean yli vuonna 2005 lakkautetun Ylijärven koulun. Kyseisenä kouluvuonna siellä opiskeli 14 opppilasta. Viimeisenä kuvauskohteena oli Ylämaan vuonna 1994 valmistunut koulu- ja kirjastorakennus. Matkaa kertyi mittariin runsaat 40 kilometriä ja aikaa täällä mukavalla pyöräretkelle monine pysähdyksineen meni noin nelisen tuntia.

Ylämaan koulu
Tässä lisää kuvia reissulta:














Ylämaan sankarivainajat 1939 - 1945
















Isänmaan puolesta-muistomerkin laatta Ylämaan keskustassa
Isänmaan puolesta-muistomerkki ja Mannerheimristin ritari Toivo Kirpun muistokivi
Ylämaan entinen pappila
Muistolaatta entisen pappilarakennuksen seinässä








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti