Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Simo Häyhä ei ollut "rambo"

Simo Häyhän hautakivi Ruokolahden hautausmaalla
Ruokolahden hautausmaan portti, joka johtaa
talvisodassa kaatuneiden ruokolahtelaisten
sankarihautausmaalle.

Minulla oli armeija-aikana kunnia tavata talvisodan legendaarinen tarkka-ampuja Simo Häyhä. Hän vieraili varuskunnassamme Kontiorannassa, kun olin siellä  suorittamassa asepalvelustani. Simo Häyhä oli pienikokoinen, vanha ja hauraan oloinen mies. Se mielikuva, joka oli minulle hänestä lukemieni artikkelien perusteella muodostunut, ei vastannut todellisuutta. Hänestä huokui vaatimattomuus ja nöyryys. Simo Häyhä on viime aikoina ollut julkisuudessa tiheästi. Viimeisin uutinen kertoo, että hänesta kootaan ensi kesäksi näyttely Kollaa-museoon Rautjärven Miettilään, Simon syntymäpitäjään. Samalla museon nimi muuttuu Kollaa-Simo Häyhä-museoksi. Muutamia viikkoja sitten kerrottiin, että Hollywoodissa oltaisiin tekemässä elokuvaa tästä talvisodan kuuluisimmasta suomalaissoturista. Mieleeni nousi välittömästi uutisen kuullessani, että elokuva tulisi tekemään vääryyttä todelliselle Häyhälle. Tämä huoli näyttää olevan myös Häyhän lähiomaisilla:
Lähiomaisten tahto on, ettei lopputulos sorru äärettömiin ylilyönteihin. He eivät missään nimessä halua nähdä uutta Ramboa.

Etelä-Saimaassa oli 11.6.2017 laaja artikkeli Simo Häyhästä ja Rautjärven Miettilän Kollaa-museosta. Tässä linkki kyseiseen artikkeliin. 

The price of an America ticket in 1884



Amerikan Suomalainen Lehti (American Finnish
Journal), September 26, 1884
Some months ago, I published a description of an immigrant's journey from Europe across the Atlantic Ocean to Copper Country in Michigan. Here's some additional info related to that topic. Shipping companies competed passionately for these passengers with their ads, which were a very important source of income for these small immigrant newspapers. It is likely that without these ads the usually very short life span of immigrant newspapers would have been but a bud. Some of the shipping companies announced their fares in advertising, from departing ports to the key destinations in the "New World". As examples, I picked two shipping company Ads from Amerikan Suomalainen Lehti (American Finnish Journal) in late September 1884 and transformed it to today's (2016) price level. The cost of travel from Finland to Stockholm, Gothenburg or Trondheim should be added to 1884 prices, of course.

The Steamboat Line Companies' ticket prices in 1884 are roughly on the same level as today's lowest air ticket prices. So, the price of crossing the Atlantic has been preserved relatively almost the same for over a hundred years. On the other hand, traveling from a Finnish port to the "Finnish regions" in the central parts of the United States took about two weeks while it takes up to half a day now.

The ticket price of American line from Gothenburg or from Trondheim was only $ 18. When we change it to the price of the day, the cost of a journey accumulates to $ 424. A trip from Stockholm to Philadelphia was priced at $ 21, that is in today's money $ 494. If you bought a ticket from Stockholm to Hancock, the price was already $ 37, which is the equivalent of $ 871 in 2016. If you wanted to travel from Stockholm to one of Finns' favorite places in Minnesota, New York Mills, the price already amounted $ 39.70. It makes $ 934, in the 2016 value.

Dominion Line's price level seems to have been more favorable. You could reach Quebec from all Scandinavian ports for 16 dollars or 376 2016 dollars. If you paid $ 27 ($ 635 in today's money), you could reach Chicago. If the lower prices were due to the Dominion line's modestly contents of the package, or only a stricter pricing, I cant yet tell on the grounds of the source material.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Amerikanpiletin hinta vuonna 1884


Amerikan Suomalainen Lehti 39/26.9.1884
Joitakin kuukausia sitten julkaisin blogissani kuvauksen siirtolaisen matkasta Euroopasta Atlantin yli Kuparisaarelle Michiganiin. Tässä hieman lisää kyseiseen aiheeseen liittyvää. Laivayhtiöt kilpailivat kiihkeästi näistä matkustajista ja mainoksillaan ne olivat erittäin merkittävä tulonlähde pienille siirtolaislehdille. On luultavaa, että ilman näitä mainoksia siirtolaislehtien yleensä varsin lyhyt elinkaari olisi katkennut jo heti alkuunsa. Osa laivayhtiöstä ilmoitti mainoksissaan matkalippujen hinnat lähtösatamista keskeisiin määränpäihin uudella mantereella. Poimin esimerkkinä kahden laivayhtiön mainokset Amerikan Suomalaisesta Lehdestä syyskuun lopulla 1884 ja muutin ne vuoden 2016 hintatasoon. Kyseisiin vuoden 1884 hintoihin on tietysti vielä lisättävä matkakustannukset Suomesta Tukholmaan, Trondheimiin tai Göteborgiin.

Vuoden 1884 laivalippujen hintaso vastaa suunnilleen tämän päivän halvimpien lentolippujen hintoja, Joten Atlantin ylittämisen hinta on säilynyt toista sataa vuotta lähes samana. Toisaalta, matkustaminen suomalaisesta satamasta Yhdysvaltain suomalaisalueille Yhdysvaltain keskiosiin kesti noin kaksi viikkoa, kun nyt siihen kuluu korkeintaan puoli vuorokautta.

Amerikan Linjalla  (American Line / American Steamship Company) matkalipun hinta Göteborgista tai Trondheimista  oli vain 18 dollaria. Kun muutamme sen tämän päivän hinnoiksi, matkalle kertyy hintaa jo 424 dollaria. Matka Tukholmasta Philadelphiaan on hinnaltaan 21 dollaria, eli nykyrahassa 494 dollaria. Mikäli Tukholmasta osti lipun Hancockiin, hinta oli jo 37 dollaria, joka vastaa 871 dollaria vuonna 2016. Jos halusi matkustaa Tukholmasta yhteen suomalaisten suosikkipaikoista Minnesotassa eli New York Millsiiin, hintaa kertyi jo 39,70 dollaria. Vuoden 2016 rahana se tekee 934 dollaria.

Dominion linjan (Dominion Line / Liverpool and Mississippi Steamship Company/ Mississippi and Dominion Steamship Company) hintataso näyttää olleen edullisempi. Kaikista Skandinavian satamista pääsi Quobeciin 16 dollarilla eli 376 nykydollarilla. Jos maksoi 27 dollaria (nykyrahassa 635 dollaria), pääsi Chicagoon saakka. Sitä, johtuiko Dominion linjan halvemmat hinnat matkapaketin vaatimattomammasta sisällöstä, vai vain tiukemmasta hinnoittelusta, en pysty - ainakaan vielä - arvioimaan käymäni lähdemateriaalin pohjalta.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Suomalaisyhteisö Minneapolissa, Minnesotassa vuonna 1884

Suomalaisiirtolaisten vuonna 1958 pystyttämä uudisasukkaitten muistomerkki Theodore Wirth-puistossa Minneapolissa

Minnesotan osavaltion suurin kaupunki Minneapolis alkoi 1880-luvulta lähtien houkutella myös suomalaisia siirtolaisia puoleensa.  Kaupungissa oli tosin asunut suomalaisia jo 1860-luvulta alkaen, mutta heidän lukumääränsä oli vielä vähäinen. Salomon Ilmonen nimeää kirjassaan Amerikan Suomalaisten Historia II (1923) varhaisimmista kaupungissa asuneista suomalaisista (joiden taustat ovat varsin kansainväliset) seuraavat:

Antti Anderson (Kauvosaari) Alkkulasta, kuollut 1899
Isak Anderson (Kauvosaari) Alkkulasta, muuttanut Minneapoliin 1880
Magnus Anderson (Vitikkohuhta) Torniosta, muuttanut Minneapoliin 1893
Kustaa Fredrik Bergstadius Nurmij
ärveltä, muutti Minneapoliin 1880-luvulla
Herman Hermanson (Kolehmainen) Kivij
ärveltä, muutti Minneapoliin 1865
Antti Kupsala Toholammilta
Peter Luukkonen Uhtualta, Venäjältä
Tuomas Murto Rovaniemelt
ä, asui Minneapolissa ainakin vuodesta 1883 alkaen
Nels Olof Nelson Karungista
Jakob Nyman K
älviältä
Henrick Pekkala Alatorniolta
Jacob Peterson Norjasta
Isak Podas Kaavuonolta, Norjasta, muutti Minneapoliin 1896
Frans Herman Podas, Kaavuonolta, Norjasta
Karl Kustaa Ruonaniemi Kemist
ä
Johan Ruonaniemi Kemist
ä
Salomon Ulrik Ruona Haaparannalta Ruotsista
Peter Saarenpaa
Johan Salo (Kuusisalo) Paavolasta
Jaakko Wuollet
Victor Newman

Amerikan Suomalaisessa Lehdess
ä ilmestyivät ensimmäiset uutiskirjeet keväällä 1884. Järjestyksessä toinen oli alla näkyvä, allekirjoittaneen puhtaaksi kirjoittama, huhtikuussa 1884 lähetty kirje. Siinä kerrotaan myös kaupungissa lyhyen aikaa toimineen suomenkielisen lehden Uuden Kotimaan siirtymisestä osavaltion pohjoisosaan New York Millsiin. Vähitellen Minneapolin kaupungin länsiosaan muodostui pääosin suomalaisten kansoittama asuinalue, jota kutsuttiin Finntowniksi. Asuinalue rajautui laajaan Glenwoodin/Theodore Wirthin puistoon, joka pitää sisällään pieniä järviä ja jokia. Lieneekö se ollut syynä, miksi suomalaiset kasautuivat juuri tuolle seudulle asumaan?
 

ASL no 18, 2.5.1884. Kirje Minneapolista.
Minneapolis, Minn. Huhtikuun 21. P.
Koska ei ole n
äkynyt pitkään aikaan uutisia tämän lehden palstoilla kaupungistamme, niin eivät mahtane arvoista lukijat pahastua, jos virkan sanaisen oloistamme. Täällä ovat nykyänsä työhommat jokseenkin hyvässä vauhdissa, niin ettei suinkaan tarvitse jouten olla, jos ei tahdo, mutta päiväpalkka ei ole tavalliselle jätkämiehelle kuin $1,25 ja $1,50, vaan toivo on, että ensi kuun alusta se ainakin kohoaa $1,50 yleisesti. Suomalaisia ei täällä ole tätä nykyä kun 50 70 paikoille miehenpuolia; naisia mahtanee myöskin olla 20 30, mutta toivo on, että niitä kesän pitkään karttuupi.
Kuten lukijat muistanevat, niin Uudessa Kotimassa kerrottiin viime syksynä, että tänne muka on perustettu suomalainen lainakirjasto, mutta koska siitä ei ole kuulunut sen jälkeen mitään, niin hupaista oli kuulla asianomaisilta, miten sen kanssa on käynyt.

T
ätä nykyä on kuulunut puheita, että kaupungissamme ilmestyvän suomalaisen sanomalehden toimittaja muuttaa täältä lehden toimensa kanssa erääseen vähäiseen pysäkkipaikkaan Northern Pacific rautatien varrella, nimeltä New York Mills. Sinne kuuluu mainitun lehden toimittajaa houkutelleen kaksi sen paikan kauppamiestä, lupaamalla hänelle huoneenpaikan ja laudat huoneen rakentamista varten, siinä mielessä, että mainittu lehti kokoaisi sinne enemmän kansalaisia, joten heillä kävisi maakauppa paremmin.

Tässäpä ne tämän kaupungin kuulumiset ovatkin, nimittäin ne jotka liikuttavat meitä suomalaisia. Kyllähän täällä aina olisi kertomista tulipaloista ja muista pikku tapauksista, vaan sanon samoin kuin U[usi] K[otimaa]: että olis tästä asiasta paljonkin sanomista, vaan jätän tällä kertaa sikseen
Esko