Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Maaherrantalon palo 20.4.1972 Linnoituksessa

Etelä-Saimaa 22.4.1972

Etelä-Saimaa 21.4.1972
Etelä-Saimaa 18.5.1971
Kouvolan Sanomat 11.6.1971
Huhtikuun 20. päivä vuonna 1972 tuhoutui yksi Lappeenrannan Linnoituksen vanhimmista rakennuksista. Kyseessä oli Kymenkartanon läänin maaherran Johan Henrik Friesenheimin käyttöön rakennettu maaherrantalo. Friesenheim asui talossa vuosina 1722 - 1737. Myöhemmin rakennus oli Viipurin läänin virkamiesten virkatalona ja vuodesta 1818 lähtien vankilan johtajan ja henkilökunnan asuintalona. Kun vankilan toiminta päättyi 1938, maaherrantalo siirtyi puolustusvoimien henkilökunnan käyttöön. Talosta muodostettiin asunto neljää perhettä varten. Rakennuksen runko oli tiettävästi jo 250-vuotias eli vuodelta 1722. Talo oli 1800-luvulla Linnoituksen ja koko kaupungin edustavin asuinrakennus. Sen suunnittelijoiden joukkoon kuului mm. Carl Ludvig Engel. Muinaistieteellinen toimikunta ja sen seuraaja Museovirasto oli määrännyt rakennuksen suojeltavaksi. Maaherrantalo oli siirtynyt aikaisemmin Lappeenrannan kaupungin omistukseen. Milloin siirto tapahtui, on jäänyt minulle epäselväksi. Vielä toukokuussa 1971 kerrotaan rakennuksen olevan puolustusvoimain omistuksessa. Viimeiset asukkaat olivat muuttaneet talosta syksyllä 1969. Tulipalon jäljiltä jäi mustuneita hirsiä ja raunioiden keskeltä sojottavat savupiiput. Paloa kommentoineen museoviraston tutkijan Pekka Kärjen näkemyksen mukaan mitään ei ollut enää tehtävissä rakennuksen pelastamiseksi. Samalla hän ihmetteli kaupungin vähäistä kiinnostusta rakennuksen korjaamiseen. Sen puurakenteet olivat olleet suhteellisen terveitä ja perustuskin oli ollut kutakuinkin kunnossa.  Samalla Kärki totesi, että olisi aiheellista paneutua Linnoituksen alueen kunnostussuunnitelmaan, ettei vastaavaa pääsisi tapahtumaan uudestaan. Hän oli huolissaan tyhjilleen jääneistä entisistä vankilarakennuksista.

Maaherrantalossa oli oleskellut edellisen
ä iltana useampia nuorukaisia, joiden jäljiltä tulipalon epäiltiin syttyneen. Pari vuotta tyhjillään olleen rakennuksen ikkunoiden ovien edessä olivat laudat, mutta se ei estänyt ilkivallantekijöitä murtautumasta sisälle. Rakennus joutui todellisen hävitysvimma kohteeksi. Kaikki mikä oli saatu irti, oli revitty. Eikä asialla olleet pelkästään pojanviikarit, vaan koristeita ym. siirtyi myös ns. kunnon kansalaisten koteihin. Vain kaksi kuukautta aikaisemmin olivat toisen Linnoituksen historiallisen arvorakennuksen, Etelä-Karjalan maakuntamuseon, tilat tuhoutuneet niin ikään tulipalossa.

Paikallisista sanomalehdist
ä Etelä-Saimaa uutisoi 21.4.1972 tulipalon jopa hieman ilakoivalla otsikolla Iloa ihmettelijöille. Uutisessa ei mainittu edes, että kyseessä oli historiallisesti arvokas rakennus, vaan todettiin sen olevan ränsistynyt asuinrakennus. Seuraavana päivänä lehti jatkoi samalla tyylillä otsikollaan Veromarkat säätyivät, joskin historiaa katosi.  Palosta kertoneessa artikkelissa todettiin [Tulipalo oli ] taas suuri helpotus veronmaksajille toteutumatta jääneen ja kalliiksi arvioidun kunnostamisen muodossa". Kaupungin rakennusvirasto ei ollut ehtinyt laatia rakennuksen kunnostamissuunnitelmaa, mutta lehden mukaan ei vielä 100 000 markallakaan sitä saataisi aikaiseksi. Saimaan Sanomien uutisointi oli lähinnä toteava, mutta uutisessa kuitenkin surtiin historiallisen rakennuksen menetystä. Ilmaisjakelulehti L
Lappeenrantalainen 27.4.1972
appeenrantalainen  kertoi näkemyksensä Katukuvastin-palstallaan. Kritiikkiä saivat niin kunnalliset päättäjät kuin Etelä-Saimaa-lehden toimituskin.

Maaherran talon seinilta l
öytyi runsaasti 1800-luvun alkupuolelta olleita hyvin säilyneitä kirjeitä. Ne olivat monen tapettikerrostuman alla seinän pintaan liimattuina. Kirjeet olivat ruotsin- ja venäjänkielisiä. Tuohon aikaa paperi oli erittäin kallista, joten tapana oli säästää kaikki paperi ja uusiokäyttää sitä vaikkapa seinäpaperin lisänä. Kirjeitä löytyi maaherrantalon jokaisen huoneen seinältä. Muinaistieteellisen toimikunnan tutkija Lauri A. Putkonen oli tehnyt valmisteluja keväällä 1971 kirjeiden irrottamiseksi seiniltä. Tarkoituksena oli tutkia ne ja lisätä Lappeenrannan kaupunginarkistoon. Tämä ehdittiinkin suorittaa, ennen kuin ilkivallantekijät ja lopulta tulipalo tekivät lopullisen tuhonsa.

Etel
ä-Saimaa 18.5.1971, 21.4.1972 ja 22.4.1972
Lappeenrantalainen 27.4.1972
Kouvolan Sanomat 11.6.1971
Saimaan Sanomat 22.4.1972

5 kommenttia:

  1. Toukokuun kuvassa (18.5.1971 Etelä-Saimaa) ikkunoiden edessä oli asianmukaiset suojalaudoitukset. Kesäkuussa ne olivat kaikki kadonneet. Onko kyse kuvituskuvista vai suurinpiirtein noina päivinä otetuista kuvista?
    Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kaikki suojaukset olisi otettu tarkoituksella pois ja vain odotettaisiin vandaalien iskua...

    VastaaPoista
  2. Hyvä huomio, kuvat on ilmeisesti otettu haastatteluja tehdessä, joten suunnilleen ilmestysajankohtana. Kaupungissamme on varmasti lukuisia henkilöitä, jotka muistavat, miten asia oli huhtikuun alussa 1972.

    VastaaPoista
  3. Muistan hyvin Maaherran talon. Olin tullut tutkimusavustajaksi toukokuussa 1970 muinaistietteelliseen toimikuntaan ja ensimmäinen tehtäväni oli lähteä vanhaan kotikaupunkiini Linnoitusta dokumentoimaan. Maaherran talo oli tuolloin tyhjillään ja sisään pääsi ilman avaimia. Keräsin seinistä näytteitä, lähinnä tapetteja ja niiden tasoitteena olleita Savanderin kauppahuoneen kirjeitä. Tarkemmat selvitykset jäivät tuolloin odottamaan, mutta sitten kävi kuten kävi. Vähän oli sellainen tunne, että tulitikutkin olisi jätetty ikkunalaudalle siinä toivossa, että joku talon polttaisi. Siis täydellinen heitteillejättö, joka onnistui. Ehkä tänään ei sama peli menisi niin helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että asiantuntija löytyi kommentoimaan. Kävikö siis todella niin, ettei noita seinillä olleita kirjeitä saatukaan talteen?

      Poista
    2. Hei. Muistaakseni ainakin osa saatiin, mutta vain näytteenomaisesti sillä tarkoitus oli tehdä myöhemmin tarkempia tutkimuksia. Tapettinäytteitä – tai näyte – ainakin saatiin talteen. Aikaa on kulunut enkä ihan tarkkaan muistaYksi on kuvattuna Maire Heikkisen Suomalaisessa tapettikirjassa (2009) sivulla 153.
      Olisi se vaan ollut hieno pytinki Linnoituksen maisemassa. Itsekin olen Linnoituksessa syntynyt, nykyisessä ns. Majurskan talossa, ennen kuin siitä tuli sateenvarjotehdas.

      Poista