Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Steriloimislaki vuodelta 1935

Oheinen lehtileike vuodelta 1935 herätti huomioni vanhoja lehtiä penkoessa. Lehtiuutinen kertoi, että eduskunta oli hyväksynyt äänin 144 - 14 uuden steriloimislain. Eduskunnan hyväksymän ja presidentti P. E. Svinhufvudin allekirjoittaman lain sisältöön voi tutustua täällä.

Se mikä lehtileikkeessä hämmästytti, oli siinä lainattujen kansanedustajien puheenvuorot. Lainsäädännöllä haluttiin edistää rotuhygieniaa. Esimerkiksi sosialidemokraattisen kansanedustajan, kaksinkertaisen ministerin ja Lääkintöhallituksen pääjohtajan Hannes Ryömän mielestä yhteiskunnan velvollisuutena on pyrkiä postiivisin keinoin lisäämään älykkäämpiä yhteiskunnan  aineksia, mutta myöskin on noudatettava negatiivista menettelyä, koetettava estää vajaakelpoisten ainesten syntyminen. Tällainen keino on nyt käsiteltävä laki. Puhuja vertaili lakia muiden maiden vastaavaan lainsäädäntöön, ja olisi toivonut lain alaa laajemmaksi. Mm. jäävät kaatumatautiset, perinnölliset alkoholistit ja rikolliset sen ulkopuolelle.

Lisäksi keskusteltiin siitä, olisiko siirryttävä kastraation kannalle. Tätä vaativat eräät kansanedustajat sen vuoksi, että rajoituttaessa sterilisaatioon, annetaan siunaus irstailulle, sukupuoliyhteyden harjoittamiselle ilman suvunjatkamisen tarkoitusta.

The first Finns in Fort Bragg (California) area

Former Finnish Temperance Hall in Fort Bragg
In my past writings I have already dealt with the Finnish Americans and organizations they established in Fort Bragg, in the Northwestern part of California. You can find them here, here and here. In the 1920s and 1930s, Reverend Salomon Ilmonen, who lived his late years in Fort Bragg,  wrote a number of books, which described Finnish Americans and their activities. However, it seems that he have not been enclosed Amerikan Suomalainen Lehti / American Finnish Paper's article 02/13/1880. It gives information about the very first Finnish Pioneers in the region, as well as their wealth. The majority of Finns were working at logging camps and sawmills, but some of them had settled down also as farmers. The article states that the first Finn permanently moved to the region as early as 1869 and others in 1877. So, it can be useful to bring this one article out of obscurity in the history:
Giant redwoods north of Fort Bragg

Noyo, Mendocino Co., California, in January 1880.
Now I get a possibility to give information about this warm summerland, that the winter has been very soggy, but now there is hope that the rain is over and once again become a quite warm summer. Here, the air is very fresh and healthy, and the mortality is very low. I will also mention something about our citizens around here. We are seven young men at this place, who have their own redwood "claims", which currently employs over a hundred Finns. Here you could still get properties in a very appropriate place using the Homestead Law, but the Finns did not much want to become landlords, which is due to the fact that they are so greedy for earnings and in love with money.

Here you can find a lot of work on the sawmills and logging work, which will be paid around  $40 - 45 in a month, food included. Land owner's position is here extremely good because they can keep how many animals they only want. You do not need to acquire shelters for them, because they live outdoors summers and winters. wheat isn't sown here in a big quantity, but instead barley, oats and especially potato and all types of vegetables.



Obituary of Matts Toppila in Amerikan Suomalainen Lehti 12/3/1880
Deceased
My tenderly beloved husband Matts Toppila fell into peaceful sleep of death
after a long disease, in Noyo. Mendocino Co, California, in
November 2, 1880, after living 42 years, which is hereby relatives and
friends
expressed.
Also, I get a possibility to give a little information about a few of the Finnish residents who have settled nowadays here and live about three English miles from Noyo. Their houses are in a beautiful location, at the coastal highway. The earliest [Finnish pioneer] resident was settled here as early as in 1869, the others not until in 1877. Their financial situation can be seen from the following:

Matts Toppila 115 acres of land, 2 people, 2 horses, 2 cows, 8 hogs, his entire fortune is valued at  $2800 .

Petter Johansson has 125 acres, 5 people
, 2 horses, 1 ox, 2 cows, 16 hogs, and his entire fortune is valued at  $3000.

Elias Johanson has 380 acres of land, 1 people, 4 horses, 12 cows
, 25 sheep, 30 hogs,
his entire fortune is valued at  $15000

August Jernberg has
40 acres of land, 1 people, 1 cow, 2 oxes, his entire fortune is valued at  $500.


Jacob Kesti has
150 acres of land, 2 people, 3 horses, 1 ox, 2 cows, 30 hogs, his entire fortune is valued at  $3500.


Jakob Hyman has 160 acres of land, 1 people, 2 horses, 2 cows, 18 hogs, his entire fortune is valued at  $ 3000.

One reader of the Amerikan Suomalainen Lehti

tiistai 29. marraskuuta 2016

Maamme koululaitoksen järkyttävin onnettomuus?



Toukokuun lopulla 1920 tapahtui S
äkkijärven Muhunlahden kylässä järkyttävä onnettomuus, jolle en tiedä vertaista maamme historiassa. Tuolloin Viipurinlahden rannalla olevan Säkkijärven Muhulahden kylän kansakoulun oppilaat lähtivät opettajansa johdolla keväiselle veneretkelle. Tarkoituksena oli tavata naapurikylän Vilajoen koulun oppilaat merenlahden toisella puolella. Sattumalta rannassa olleen ja apuaan tarjonneen kalastajan veneeseen ahtautui yhteensä 44 henkeä. Veneen lasti oli kuitenkin sen kokoon nähden liian suuri ja vain 200 metriä ennen perille pääsyä runsaasti vettä sisäänsä ottanut kalastajavene heilahti ja kaatui. Kaikki veneessä olleet joutuivat veden varaan ja heistä 32 hukkui. Tapahtuman sankareiksi nousi kolme koulupoikaa, jotka saapuivat paikalle veneellä ja onnistuivat pelastamaan 12 henkilöä. En löytänyt tapahtumasta mitään tietoja verkkosivuilta, joka on mielestäni erikoista näin järkyttävän onnettomuuden olleessa kyseessä. Tuon ajan sanomalehdetkään eivät revitelleet valtavin uutisotsikoin tapahtumasta. Hämmästyttävää oli myös lukea, kuinka pelastunutta kalastajaveneen omistajaa Tuomas Hovia tai menehtynyttä kansakoulunopettaja Aino Sankaria ei suoraan syytetty tapahtumasta lukemissani lehdissä. Tänä päivänä tilanne olisi toinen. Ainakin sosiaalisessa mediassa venettä ohjannut kalastaja olisi lynkattu.

Poimin kuvauksen onnettomuuden kulusta Etel
ä-Saimaa-lehdestä 20.5.1920:
Onnettomuuden uhreille pystytettiin muistomerkki 1930-luvulla.
Lieneeko pystyssä edelleen?

Aamulla klo puoli 10 saapuivat Muhulahdenkyl
än kansakoulun oppilaat, kaikkiaan 41, opettajattarensa Aino Sankarin ja tämän palvelijattaren seurassa rantaan aikomuksella lähteä neljällä tai viidellä veneellä lahden yli Merioisniemeen, jonne toisen lahden yli piti saapua Vilajoen kansakoulun oppilaat. Rannalla tapasivat he kuitenkin talollisen Tuomas Hovin venheensä luota ja lupasi tämä viedä kaikki heidät omassa veneessään yhdellä kertaa lahden yli.


Vene oli tavallinen s
äkkijärvenmallinen kalastajavene, jossa oli purjeet. Se ei ollut kovinkaan suuri, vain 18 jalkaa pitkä ja kuusi jalkaa leveä, joten se, kun siihen tuli 44 henkeä, vajosi hyvin syvään, niin että vain kämmenen leveydeltä jäi veneenlaitaa yli vedenpinnan. Tuuli oli kuitenkin jotakuinkin heikko, joten laine ei lyönyt sisään. Mutta kun veneessä oli laskuköli ja kölin laatikon reunat olivat matalammalla veneen laitoja, niin pulppusi vesi kölin reiästä sisään. Sitä mätettiin ämpärillä pois, mutta siitä huolimatta eneni vesi yhä. Kun oli päästy noin kolmen kilometrin päähän lähtöpaikasta ja määräpaikkaan oli enään vain noin 200 metriä, oli vettä veneessä aivan arveluttavan paljon ja pyysivät lapset silloin, että laskettaisiin suoraan lähimpään rantaan. Veneen ohjaaja tahtoi kuitenkin ajaa määräpaikkaan laiturille saakka. Veneeseen tuli yhä lisää vettä. Se hiukan kallistui ja kaatui. Kaikki veneessä olleet joutuivat veden varaan. Useat, niiden joukossa opettajatar, joka tapahtuman huomatessaan pyörtyi, painuivat heti pohjaan, mutta toiset, huomaten erään veneen tulevan kohti aivan lähellä, koettivat pysytellä veden pinnalla. Tässä veneessä oli kolme poikasta, 14-vuotias Arvo Erikinpoika Hovi, 13-vuotais Arvo Simonpoika Kaartinen ja 9-vuotias Eino Simonpoika Suni, ja saivat he veneeseensä pelastettua ensin 11 oppilasta ja viimeksi veneen ohjaajan, 61-vuotiaan Tuomas Hovi. Onnettomuus tapahtui vähän yli kello 10.



Heti rannalle päästyä lähetettiin tieto onnettomuudesta kylään, ja tunnin kuluttua oli paljon väkeä kertynyt tapahtumapaikalle. Heti alotettiin ruumiiden naaraaminen, mutta vasta kello puoli 8 illalla löydettiin ensimmäinen ruumis. Viipurista saapui klo puoli 9 tienoissa sukeltaja Hietamies ja yksi apulainen. Siihen mennessä oli saatu ylös 6-7 ruumista. Klo puoli 11:een mennessä puuttui enää hukkuneista neljä ja lienee heidätkin yöhön mennessä saatu ylös.



Opettajatar Aino Sankari on 33 vuotias ja kotoisin Hartolasta Hämeestä ja ollut 10 vuotta Muhulahden kansakoulun opettajattarena. Viime sunnuntaina kuuluutettiin hänet avioliittoon merikapteeni Viljo Hovin kanssa. Hänen palvelijattarensa, Alina Ihalainen, oli 17-vuotias ja kotoisin Muhulahden kylästä. On helppo arvata, että paikkakunnalla vallitsee sanoin kuvaamaton, epätoivoinen suru.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Ravattila, vielä toimiva kyläkoulu Joutsenossa


Ravattilan vuonna 1938 purettu kansakoulu
Kolmas koulu, jolla vierailin syksyisellä pyöräretkelläni vuonna 2015 Leppälän ja Kähärilän ohella, oli Ravattilan koulu.  Ravattilan koulu sijaitsee komealla paikalla mäentöyräällä joutsenolaisen peltomaiseman keskellä. Tässäkin koulussa oli allekirjoittaneella kunnia joskus 1990-luvulla toimia opettajana. Ja koulusta, sen muusta henkilökunnasta, oppilaista ja huoltajista jäi vain mukavia muistoja.  
Ravattilan kansakoulurakennus oli heinäkuun alussa 1898 noussut jo vesikattioon.
Itä-Suomen Sanomat 1.7.1898.

Kansakoulun toiminta alkoi Ravattilassa syksyll
ä 1898. Koulun vihkiäisiä vietettiin 5.9.1898. Rakennus oli tehty samoilla piirustuksilla kuin Nevalan kansakoulu, joskin pidennettynä. Tuossa vaiheessa sen asioita hoiteli vielä Nevalan koulun johtokunta. Oman johtokunnan koulu sai 2.2.1902. Sen jäseniksi nimettiin pastori K. Kunnas, lautamies J. Ravattinen, Antti Lähde, Antti Arminen, Maria Mikkola ja Maria Vesivalo.
Ravattilan koulun vihkiäisistä kertoo
tämä Itä-Suomen Sanomien uutinen
9.9.1898

Silloisen kansakoulupiirijaon mukaan Ravattilan piiri k
äsitti aluksi koko Joutsenon alapitäjän alueen. Myöhemmin tästä suurpiiristä erkaantuivat Leppälä, Kähärilä, Konnunsuo ja Parjala. Ensimmäisenä lukuvuonna koulua kävi 33 oppilasta. Sen jälkeen oppilasmäärä pysyi 40:n tienoilla parikymmentä vuotta. Uuden oppivelvollisuuslain voimaantulo vuonna 1921 merkitsi oppilasjoukon roimaa kasvua. Koululle perustettiin apuopettajan virka vuonna 1920 ja seuraavana koulussa oli jo 91 oppilasta. Oppivelvollisuusikäisiä olisi ollut koulupiirin alueella enemmänkin, mutta koska oppivelvollisuuden täytäntöönpano kesti kunnan alueella vuoteen 1937 saakka, kaikki huoltajat eivät tuoneet lapsiaan kouluun. Koulu karsi tilanahtaudesta ja luokkien oppilasmäärät olivat suuria. Käsityötilaksi vuokrattiin vuodesta 1931 lähtien tiloja läheisestä Turkian talosta. Koulun pitkäaikaisella opettajalla Emmi Kaihovaaralla kerrotaan olleen joskus jopa 60 oppilasta yhdysluokassaan. Edellä mainittu opettaja oli hankkinut turvakseen asuessaan koululla yksin aseen, jota hän ei kuitenkaan uskaltanut käyttää.
Ravattilan koulu nousee mäentöyräältä hallitsemaan joutsenolaista
peltomaisemaa

Koulurakennus oli mennyt 1930-luvulla jo niin huonoon kuntoon, ett
ä edessä oli sen purku. Koulun perustukset olivat heikot, joten ne ei olisi kestäneet koulun laajentamista. Kunnanvaltuusto päättikin purkaa koulun ja rakentaa uuden. Puretun koulun tarpeet käytettiin Vesikkolan koulun rakentamiseen. Uusi koulu päätettiin rakentaa äänin 12 4 tiilestä. Piirustusten mukaan kouluun piti tulla kolme luokkahuonetta, mutta voimakkaan kritiikin takia yksi luokka jätettiin pois. Ajatuksena oli lisätä se myöhemmin tarpeen vaatiessa. Koulu valmistui jo syksyyn 1937 mennessä niin, että siinä voitiin aloittaa koulutyö. Ravattila oli paikallisen kunnallisvaikuttajan Oskari Lakan koulupiiri ja kateelliset kuntalaiset nimittivätkin mielestään liian komeata koulua "Lakan linnaksi" tai "Oskarin temppeliksi". Uuden koulun vihkiäisiä juhlittiin 4.3.1938. valtuusto otti sen vastaan rakennuttajan ja urakoitsijan välisistä erimielisyyksistä johtuen kuitenkin vasta 24.9.1938.
Kun sodan jälkeen ns. suuret ikäluokat aloittivat koulutiensä, olisi poisjätettyä kolmatta luokkahuone tarvittu. Vuonna 1954 koulu muuttui kolmiopettajaiseksi. Oppilasmäärä oli 80100 välillä ja huutavan tilanpuutteen vuoksi koulukeittola muutettiin opetusluokaksi. Keittola sijoitettiin opettajan asunnon keittiöön. Pannuhuone muutettiin monitoimitilaksi, joka palveli kielenopetusta, käsityötä, kirjastoa, musiikinopetusta, neuvolatoimintaa ja kerhotyötä. 1960-luvun lopulla, koulun siirtyessä lämmityksessään öljyyn, muutettiin halkovarasto teknisen työn tilaksi. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa pää- ja siipirakennuksen kulmaukseen liitettiin WC-tilat. Läheistä Ravattilan seurataloa on käytetty koulun juhla- ja liikuntatilana. Aluksi tilat annettiin koulun käyttöön ilman vuokraa, mutta vuodesta 1957 lisätilan käytöstä maksettiin vuokraa.
Ravattilan koulu syksyllä 2015
Ravattilan koulu syksyllä 2015

1950-luvun tilanahtauden keskellä haikailtiin Ravattilan koulun laajentamisesta. Johtokunta ja kansakoululautakunta laativat koululle laajennusta varten huonetilaohjelman, jonka valtuusto hyv
äksyi 28.6.1960 ja kouluhallitus vahvisti. Koululle ostettiin lisämaata uudisrakennusta varten ja Joutsenon kunta varasi aluksi hankkeeseen 14 miljoonaa silloista markkaa. Kunnalla oli kuitenkin samanaikaisesti menossa vanhainkodin rakentaminen, siihen tarvittiin lisää rahaa ja samalla menivät Ravattilan kansakoulun laajentamista varten varatut rahat. Vuonna 1962 haettiin laajennukselle rakennuslupaa, mutta nyt valtiolla olivat rahat vähissä ja hanke hautautui. Peruskouluun siirtyminen ja maaltapako mitätöivät tämän jälkeen rakennushankkeen.

Kun Joutsenon kunta liittyi Lappeenrantaan, oltiin tultu siihen tilanteeseen, että Ravattilassa oli jälleen ainoa alapitäjän koulu. Niin Leppälän, Kähärilän kuin Konnunsuonkin koulujen toiminta oli lakannut. Ravattilassa oli lukuvuonna 2009 2010 yhteensä 45 oppilasta. Tämän jälkeen koulun oppilasmäärä on edelleen laskenut. Niinpä syksyllä 2015 Ravattilassa kävi enää 36 koululaista. Kuten niin monessa muussakin julkisessa kiinteistössä, myös Ravattilassa on ollut ongelmia sisäilman kanssa. Ravattilassa huono ilman laatu johti syksyllä 2011 tekstiiliopetuksen siirtämiseen kellarissa olleista tiloista koulun muihin huoneisiin. Ravattilan koulu oli yhdessä Parjalan koulun kanssa lakkautuslistalla syksyllä 2013, mutta molemmat koulut säästyivät tällä kertaa.
Koulu oli jatkosodan alussa 1941 12. divisiooonan
esikunnan sjoituspaikkana

Ravattilan koulumäki on ollut sekä sisällissodan että talvi- ja jatkosodan aikana sotatoimien kohteena tai joukko-osastojen sijoituspaikkana tai muussa maanpuolustuksellisessa käytössä. Talvella 1918 se oli punaisten ja valkoisten taistelupaikkana. Silloin konekiväärit olivat asemissa koulun nurkilla. Vuonna 1940 koulumäelle rakennettiin asepesäkkeitä vihollisen hyökkäyksen valmistauduttaessa. Sekä kesällä 1941 että 1944 koulussa oli majoitettuna joukkoja 12. divisioonan esikuntaa myöten. Kesällä 1944 rakennuksessa toimi myös kenttäsairaala.
Kesällä 1944 Ravattilan koululla oli kenttäösairaala