Pirkkala 1973 - 1975, YYA 25 vuotta-teemaviikot kouluissa ja Saimaan Yhteislyseo

Tämän päivän (5.5.2016) uutisvirrasssa herätti mielenkiintoni tämä Yle:n uutinen:

Peruskouluopetuksesta piti tulla marxilaista – uutta tietoa kohutusta Pirkkalan koulukokeilusta

Historioitsija Jari Leskisen tutkimuksen mukaan 1970-luvun puolivälissä toteutettu marxilainen peruskouluopetus Pirkkalassa on ollut paljon kerrottua laajempaa. Opetusta annettiin opetusministeriön ja kouluhallituksen siunauksella ensimmäiseltä luokalta yhdeksännelle saakka. Aineisto oli peräisin neuvostoliittolaisesta ja muusta marxilaista opetusmateriaalista.

Koko artikkeli sekä uutispätkä vanhasta Ajankohtainen Kakkonen-lähetyksestä löytyvät täältä.

Jotenkin tuli juttua lukiessa  eufoorinen olo, sillä vain muutama päivä aikaisemmin lueskelin vanhaa artikkelia YYA-teemaviikosta lappeenrantalaisessa Saimaan yhteislyseossa. Sitä vietettiin maassamme kyseisen sopimuksen 25-vuotisjuhlien merkeissä. Paikallinen Vartti Etelä-Karjala-lehti julkaisi 15.9.2013 uutisen, jonka kimmokkeena oli Suomen Kuvalehden artikkeli 26.4.2013.

Tässä lainausta Suomen Kuvalehden artikkelin alusta:

Keväällä 1973 Suomessa nähtiin liikekannallepano rauhan ja ystävyyden puolesta. Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus täytti neljännesvuosisadan, eikä naapurisuhteiden juhlinnalla ollut mitään rajaa.

Järjestettiin kaikkiaan 1 500 juhlatilaisuutta, seminaareja ja elokuvaesityksiä, julkaistiin YYA-postimerkki, painettiin 50 000 kappaletta juhlakansiin puettua sopimustekstiä ja noin 30 000 juhlajulistetta.

Huhtikuun pääjuhlassa Finlandia-talossa puhui tietenkin presidentti Urho Kekkonen, joka juhlinnan yhteydessä sai korkean neuvostoliittolaisen tunnustuksen, kansojen ystävyyden kunniamerkin. Kunniavieraaksi oli saapunut Neuvostoliiton presidentti Nikolai Podgornyi. Finlandia-talo oli viimeistä tuolia myöten täynnä arvovieraita.

  Poliittisen eliitin karkelot olivat kuitenkin vain yksi osa tapahtumia. Muun muassa Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja Teiniliitto jalkauttivat juhlinnan joka puolelle maata.

 Nuorison ystävyysviesti, Suomi-Neuvostoliitto-Seuran järjestämä suurponnistus, lähti tammikuun lopulla Lapista kahta reittiä pitkin kohti Helsinkiä.Enontekiön nuoriso lähetti läntisen reitin viestin matkaan Kilpisjärven tullista. Enontekiöläinen Esko Heikurainen hiihti viestin Muonion rajalle ja luovutti viestikirjan eteenpäin. ”Pitkä, pimeä kaamos on juuri päättymässä ja aurinko alkaa lahjoittaa tervetullutta lämpöään. Olkoon tämä valon voitto enteenä myös maittemme välisten ystävyyssuhteiden kehittymiselle”, maalailivat enontekiöläiset viestikirjan tervehdyksessään.   

Koululaitoksella oli merkittävä rooli YYA-juhlavuoden tapahtumissa. Vuoden 1973 helmikuussa 1973 oppikouluihin ja lukioihin oli valittu ensimmäiset kouluneuvostot. Saman vuoden maaliskuussa kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho antoi ryhmäkirjeellään Suomen oppikoulujen kouluneuvostoille tehtäväksi kokonaisen YYA-teemaviikon järjestämisen. Teemaviikon tavoitteeksi määritettiin Suomen ja Neuvostoliiton hyvien suhteiden edistäminen. Kouluhallitus antoi peräti viisitoistasivuisen ohjeistuksen viikon vietosta.

Teiniliiton hallitus ja vähemmistökommunistien Tiedonantaja-lehti seurasivat tarkoin, miten koulut toteuttivat YYA-viikkoa. "Vaikka kaikki edistykselliset voimat olivat kouluissa liikkeellä, myös taantumuksellisia provokaatioita oli nähty useilla paikkakunnilla." Pahin koulu sijaitsi Lappeenrannassa. Suomen Kuvalehden mukaan "mustin lammas oli Saimaan yhteislyseo Lappeenrannassa". Sen kouluneuvostossa oli päätetty äänin 5-3, että teemaviikkoa ei pidetä lainkaan.

Teinilehden mukaan kouluneuvostossa historianopettaja Mönkkönen oli todennut, että ”yksikin tunti on liikaa tälle asialle”. Saimaan yhteislyseossa teemaviikko oli lopulta yhden historiantunnin ja yhden aamunavauksen kokoinen. Tämä sai Teiniyhdistyksen valmistelemaan asiasta kantelun kouluhallitukselle.

Ari Toivosen Vartti Etelä-Karjalan haastattelussa 15.9.2013 Teiniliiton lehdessä aikoinaan "pahiksen viitan" saanut historianopettaja Toivo Mönkkönen vähättelee asiaa. Hän totesi: "Kyllä naapurin asioita pitää opettaa, mutta minusta siinä Neuvostoliiton paijaamisessa mentiin liian pitkälle. Se oli lapsellista. Vasemmisto halusi jatkuvaa nöyristelyä ja kai siinä tuli siinä vaiheessa sanottua asiasta aika jyrkästi." Mönkkönen muisteli, että hänen sanomisia kritisoitiin lähinnä Teiniliiton lehdessä. Muualta hän ei palautetta saanut eikä ollut kuullut kantelusta mitään. Hän ei myönnä kokeneensa itseään ulkopoliittisesti epäluotettavaksi henkilöksi episodin jälkeen. Toivo Mönkkönen toteaa haastattelun lopuksi: "Mielestäni olin oikeassa. Kuten silloin sanoin, eikö vähempikin ystävyyden osoitus riittäisi."

Nyt, 43 vuotta myöhemmin, voinen minäkin todeta, että Mönkkösen Topi on harvinaisen oikeassa.