Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Taipalsaaren ensimmäisen kansakoulun perustaminen

Taipalsaaren kirkonkylän kansakoulurakennus toukokuussa 2015
Taipalsaarella ei kansakoulun perustaminen sujunut, kuten ei monessa muussakaan Etelä-Karjalan maalaiskunnassa, ilman pitkää ja sitkeää taistelua. Tässä saaristokunnassa taistelu kesti peräti noin 16 vuotta. Varsinkin Taipalsaaren kirkkoherra Nils Gabriel Arppe (1823 – 1896) teki uutterasti ja vastoinkäymisistä lannistumatta työtä kansakoulun puolesta. Hän ehti vähän ennen kuolemaansa nähdä koulun myös toiminnassa. Täältä löytyy uutinen koulun vihkiäisistä, mutta niihin oli ollut pitkä ja mutkikas tie:

Tammikuun 26. päivänä suomalaisen sivistyneistön edustajat, joukossa mm. Fredrik Cygnaeus, lähettäneet kunnille kaksi kirjelmää, joissa ehdotettiin Aleksanteri II 25-vuotisen hallitsijakauden kunniaksi 2.3.1880 pidettävän riemujuhlan järjestelyjä. Kirjeessä todettiin mm. ”Etenkin tämänlaatuisessa tilaisuudessa näyttää soveliaalta kerätä varoja yleishyödyllisiä tarkoituksia varten ja useissa kohden lienee apurahastojen perustaminen koulujen oppilaita varten katsottava semmoiseksi toimeksi, joka vastaa juhlan arvoa. Se keräys joka sinä juhlapäivänä tapahtuisi, tulisi perusrahastoksi, jota ajan kanssa lisättäisiin, kunnes korko voisi auttaa jonkun pojan tai tytön koulun koulunkäyntiä. Ja josko sitten rahasto perustetaan oman kunnan koulua varten tai jollekin muulle oppilaitokselle, jonka menestystä kuntalaiset harrastavat, olisi se aina muistona hyvästä hallitsijasta.”
Päiväkotina näyttää koulurakennusvanhus toimivan nykyisin

Asia esiteltiin kuntakokoukselle 15.2.1880. Tllöin tehtiin kaksi kilpailevaa ehdotusta. Kirkkoherra Nils Gabriel Arppe esitti, että mainittu lahja määrättäisiin kansakoulukassaan tai perustettaisiin kansakoulu. V.t. kappalainen Lind ehdotti sen määrättäväksi vähävaraisille papinkoulun oppilaille. Kunta antoi pohjarahastoksi 300 markkaa, jälkimmäiselle ehdotukselle. Kirkkoherra Arppe ei lannistunut tappiostaan. Kuntakokouksessa 21.5.1882 hän esitti kunnan saamien viinaverorahojen käyttämistä kansakoulun perustamiseen. Jälleen Arppe kärsi tappion, äänin 42 - 6. Vastaesityksessä päätettiin jakaa viinaverorahat kuntalaisten kesken miesluvun mukaan. Kesäkuussa 1882 kuvernööri kumosi kuntakokouksen päätöksen, sillä viinaverorahat tuli käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Koulua ei kuitenkaan viinaverorahoilla perustettu, vaan ne käytettiin mm. lainakirjaston perustamiseen.

Elokuussa 1883 keskusteltiin kunnassa jälleen kansakoulun perustamisesta Viipurin läänin kuvernöörin kehotuksesta. Jälleen koulun vastustajat voittivat.  Helmikuun kuudes päivä 1888 oli kansakoulun perustaminen jälleen esillä Viipurin läänin kuvernööri ja useat kuntalaiset ajoivat koulun perustamista. Tällä kertaa vastustajat voittivat äänin 109 – 25. Kirkkoherra Arppe ei tästäkään tappiosta lannistunut, vaan 24.9.1888 hän jätti kunnan esimiehelle Viipurin säästöpankin kuittikirja, jossa kerrottiin kansakoulua varten olevan säästöjä 1149, 22 markkaa. Arppe oli kerännyt varata siirtämällä papinkirjoista ym. todistuksista saamansa maksut kyseiseen rahastoon. Nyt kuntakokouskin heltyi ja myönsi kahden vuoden viinaverorahat kyseisen kassan kartuttamiseksi. Tammikuun alussa 1890 varoja oli 2157 markkaa.

13.6.1889 pidettiin kuntakokous, johon oli saapunut myös kansakouluntarkastaja Aksel Berner. Siinä esitettiin, että korot viinaverorahoista ja viljamakasiinin korkorahat käytettäisiin perustettavan kansakoulun hyväksi ja kunta antaisi koululle polttopuut. Kiivaan keskustelun jälkeen esitys hylättiin äänin 104 – 23.
Komea on koulurakennus

Seuraavan kerran koulun perustaminen oli kuntakokouksen aiheena. Jälleen kerran koulun perustaminen herätti voimakasta vastustusta. Kirkkoherra Arppe esitti tällä kertaa, ettei koulua perusteta heti, mutta päätetään se rakennettavaksi myöhemmin. Tällä kertaa äänestyksessä oli  käytössä äyrimäärään perustuva äänestys. Koulun kannattajat voittivat äänestyksen luvuin 360 äyriä vastaa 253,75 äyriä.. Samalla päätettiin, että koulu aloittaa toimintansa 1.9.1895. Koulun johtokunta valittiin 30.6.1894 ja siihen kuuluivat kirkkoherra Huhtinen, rouva Huhtinen, kiertokoulunopettaja Tuomas Pönniäinen, maanviljelijä H.A. Vahala, kauppias M. Heikkonen ja emäntä Savolainen. Samassa kokouksessa päätettiin, että koulu rakennetaan kirkon lähelle.

Kuntakokouksessa 15.9.1894 päätettiin ostaa koulutaloksi Nikin tila 8000 markalla. Kauppaa tekemään valittu toimikunta viivytteli kaupanteossa kuitenkin niin kauan, että tila myytiin lopulta yksityisille.  29.12.1894 tehtiin uusi päätös, nyt koulun rakentamisesta Mikko Kureniemen pellolle, jonne se sitten pystytettiinkin. Koulun piirustukset laati rakennusmestari Adolf Savolainen Lappeenrannasta. Rakennustyön suoritti Lemiltä Taipalsaarelle muuttanut rakennusmestari Albin Kajansinkko. Opetustyö valmiissa koulussa käynnistyi 15.1.1896.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Taipalsaaren ensimmäisen kansakoulun vihkiäiset 15.1.1896

Olen koululaitoksen historiaa käsittelevissä blogikirjoituksissani käynyt läpi Lappeenrannan koululaitoksen vaiheita 150 vuoden taipaleella. Lisäksi olen kertonut lakkautetuista ja lakkautuslistalla olevista kyläkouluista sekä yhdestä puretusta kaupunkikoulusta. Jatkoa seuraa, sillä pöytälaatikossani on satoja kuvia vanhoista kouluista ja suuret määrät lehtiartikkeleita, pöytäkirjanotteita ynnä muuta materiaalia uusien kirjoitusten aiheiksi. Viime keväänä, aurikoisena toukokuun päivänä, pyöräilin Taipalsaaren kirkolle ja kuvasin monen muun nähtävyyden ohella kirkonkylän vanhan koulun.  Nyt sain vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja päätin työstää koulun historiasta jotakin myös blogiini. Palaan koulun alkuvaiheisiin lähiaikoina, mutta tässä Lappeenrannan Uutisissa 17.1.1896 ollut artikkeli koulurakennuksen vihkiäisistä.

Taipalsaaren kirkonkylän koulun vanhin rakennus 24.5.2015


Taipalsaaren kansakoulu vihittiin keskiviikkona


Kello 10 aamupäivällä oli jo lukuisa joukko kokoontuneena uudessa koulutalossa. Kanttori Löfman Tohmajärveltä alkoi virren n:o 409 uuden harmonin säestyksellä, johon yleisö yhtyi. Sen jälkeen piti rovasti [Nils Gabriel] Arppe kauniin puheen, jonka jälkeen taaas veisattiin n:o 368. Tämän jälkeen puhui kiertokouluopettaja Pönniäinen rakennustoimikunnan puolesta jättäen koulutalon koulun johtokunnan haltuun. Johtokunnan puolesta kiitti pastori Huhtinen ottaen koulun vastaan. Nyt kaikui kolminkertainen "eläköön", jota seurasi virsi 399 toisesta värssystä alkaen. Yksiäänisesti laulettiin sitte ”Maamme”. Puheen piti vielä herra Br. Lagercrantz. Vihkimisen jälkeen ryhdyttiin oppilasten vastaanottamiseen. 50 oli oikeastaan paikkaa, mutta 65 oppilasta ilmoitettiin kouluun otettavaksi. Näistä otettiin 56 kouluun, siis heti alusta kuusi oppilasta enemmän kuin oli ajateltu. Hämärä oli jo käsissä, kun tämä ylentävä juhla kaikkinensa loppui. Jumalan siunaus olkoon tämänkin sivistyslaitoksen suojana.

Lappeenrannan Uutiset 17.1.1896

perjantai 19. helmikuuta 2016

Viipurlaist avio-onnee

Vanhoja lehti lukiessa törmää monenlaisiin uskomattomiin elämäntarinoihin ja sattumuksiin. Tässä yksi esimerkki heinäkuulta vuonna 1934 (Etelä-Savo 21.7.1934). Lehdessä oli kyllä sivukaupalla tarinaa Ruotsin kruununprinssin Gustaf Adolfin vierailusta Lappeenrannassa, ynnä muuta vähemmän mielenkiintoista. Mutta tämä kuvaamani uutisjuttu oli lehden mielenkiintoisin.

Ilmeisest sulhol tul hätä, ko hää huomas aamul Viipuris, ett kukkaa ei oltkaa laittamas aamupallaa ja evväit.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kuvaus Lappeenrannasta toukokuussa 1887

Kuvan keskellä näkyvä rakennus (nyk. Snellmanin päiväkoti) on entinen Seurahuone, jossa alla olevan Lappeenrannan kaupunkuvauksen kirjoittaja Fredrik Chydenius vietti aikaansa olutta juoden ja raakoja kananmunia nauttien. Hän odotteli höyrylaiva Elias Lönnrothin laskua talviteloilta matkallaan Helsingistä Liperiin toukokuussa 1887.

Vuonna 1958 oli Etelä-Saimaassa artikkeli otsikolla Millaiselta Lappeenranta näytti ohikulkijoista 71 vuotta sitten. Se perustui Pielisjärven nimimispiirin arkistosta löytyneeseen nimismies Fredrik Chydeniuksen kirjoitukseen. Hän oli tehnyt kuvauksen ylioppilasaikanaan kesällä 1887. Kirjoituksessa Chydenius kuvailee matkaansa Helsingistä Pohjois-Karjalan Liperiin.

Kun Riihimäki - Pietari-rataa rakennettiin, oli alusta alkaen suunnitelmissa myös yhdysrata Simolasta Lappeenrantaan. Tämä toteutui vuonna 1885.  Rata ja Lappeenrannan rautatieasema avattiin liikenteelle virallisesti 1. elokuuta 1885 Lappeenrannan asemalta rata jatkui Saimaa rannalle Rapasaareen. Tavoittena oli Saimaan vesikuljetusreittien yhdistäminen rautatiehen.
Monia vaiheita nähnyt rakennus toimi seurahuoneena
vuosina 1851 - 1918.

Myös Fredrik Chydenius hyödynsi tätä uutta kulkureittiä. Hän lähti Kaisaniemen vappujuhlien jälkeen junalla Helsingistä Lappeenrantaan, mutta joutui odottamaan täällä useita päiviä matkansa jatkumista. Nimittäin Elias Lönnroth-niminen alus, jolla matkan oli tarkoitus jatkua, oli vielä talviteloilla. Niinpä Chydeniuksella oli aikaa tutustua Lappeenrantaan usean päivän ajan. Olen poiminut artikkelista joitakin hänen kuvauksiaan.

Asemalta päästiin vossikalla kestikievariin, jota kutsuttiin myös hienommalla nimellä Societetshus. Jos kaupungista yritti seurata jotain syrjätietä, joutui hyvin pian asumattomalle kankaalle, josta ei kuulunut muuta kuin käen kukunta. Jos taas Viipurin tietä yritti tavoittaa johonkin maalaistaloon, oli välissä laaja suomalaisten asevelvollisten tarkka-ampujapataljoonien majoitusalue harjoituskenttineen, paviljonkineen ja parakkiasutuksineen.
.....
Rannoille oli istutettu hauska puisto ja uusi aika oli tunkeutunut (Linnoitus)niemen länsilaitaan saakka rautatien muodosssa. Itse niemen jatkona oli suuri Kauppakatu. Sen itäpuolelle taas oli rakennettu laivalaituri, jossa alus Elias Lönnrothia juuri parhaillaan viimeisteltiin. Satamaraide kulki siis osittain kaupungin läpi ja asema sijaitsi melko kaukana kaupungista.
 

....
 

Jotakin vanhaa on vielä säilynyt
Kaupungissa herätti huomiota useiden talojen ikkunoihin kiinnitetyt valkea paperilaput, joissa ilmoitettiin kyseisen huoneen tai huoneuston olevan vuokrattavana. Talot olivat pieni yksikerroksisia puutaloja. Komeimpia olivat kellotornilla varustettu neliskulmainen raatihuone ja apteekkitalo, jotka reunustivat toria kahdelta taholta, viimemainittu mantereen puolelta. Tori oli aivan pieni. Lauantaipäivänä oli siellä kaksi heinäkuormaa, yksi puuesinekuorma sekä Kauppakadun puolella muutamia torimummoja pöytineen. He näyttivät kuitenkin laihoilta eikä heillä ollut tavanomaisten uhkeiden "matroosien" rasvakerrosta, joka olisi saanut muistuttamaan neljällä tikulla varustettua pulloa.
 
Näkymää entisen seurahuoneen nurkalta
.....

Rakennukset olivat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta keltaiseksi tai harmaaksi maalattuja. punainen väri oli harvinaista. Sitä oli käytetty vain muutamiin ulkorakennuksiin. Seurahuone ja apteekki olivat rapattuja. Kattoaineksena vallitsi paikalla saatavissa oleva päre, mutta tavattiin myös tuontivaraista asfalttihuopaa, jopa peltiäkin, joka viimeksi mainittu oli maalattu vaaleaksi, vaaleanvihreäksi. Kaupunkiasutus ulottui etelässä vain Lappeen pitäjän kirkkoon, joka sijaitsi kaupungin reunalla


.....

Keisarin talon totesi Chydenius vaatimattoman näköiseksi yksikerroksiseksi harmaaksi maalatuksi rakennukseksi, jossa oli keltainen siipiosa puutarhaan päin. Pihalle oli istuettu kuusia ja kauniita koivuja ympäröimään pientä tuohista hyvimajaa. Talo oli ympäröity valkeaksi ja mustaksi maalatuilla vahtikojuilla. Sitä voitiin käydä katsomassa aamuisin klo 9 - 12 välillä.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Purettujen kaupunkikoulujen kierros, osa 1. Tyysterniemi

Luokkahuonekuva
Olen aikaisemmissa kirjoituksissani esitellyt runsaasti lakkautettuja kyläkouluja. Tällä kertaa alkaa kokonaan uusi kirjoitussarja; purettujen kaupunkikoulujen kierros. Ensimmäisenä vuorossa on nyt Tyysterniemen koulu, mutta lähivuosina on monen muunkin kaupunkikoulumme kohtalo sama.  Kävin kuvaamassa koulua sekä ulkoa että sisältä noin kuukausi sitten. Toissapäivänä Etelä-Saimaassa ollut artikkeli koulun purkamisesta kirvoitti lopullisesti sormeni näppäimistölle. Koulun tontille aiotaan rakentaa kaksi vuokrakerrostaloa sekä muutamia omistusasuntoja sisältäviä kerrostaloja
.

Portaikkoa
Tyysterniemen koulun toiminta lakkautettiin vuonna 2009. Lehtiuutisen mukaan syynä ei ollut kuitenkaan koulun huono kunto, vaan alueen kaikkien oppilaiden mahtuminen Voisalmen kouluun. Muistelen kuitenkin joskus kuulleeni huhuja koulun huonosta kunnosta ja sisäilmaongelmista ennen sen lakkauttamista. Vuoden 2009 alussa Tyysterniemen koulua tarjottiin Steiner-koululle, joka ei ollut kiinnostunut sen hankkimisesta. Koulun alueesta järjestettiin vuonna 2010 tontinluovutuskilpailu, jonka voitti Lemminkäinen Talo Oy Kaakkois-Suomi. Yhtiön tarjous oli 4,1 miljoonaa euroa. Lemminkäinen vetäytyi kuitenkin hankkeesta keväällä 2014. Koulu on ollut jatkuvan ilkivallan ja hävitys- ja tuhoamisvimman kohteena heti käytöstä poistamisen jälkeen. Vandalismi on kukoistanut. Kiinteistössä on ollut muutamia tulipaloja ja onpa siellä pidetty kaupunkisodankäynnin harjoituksiakin. Oheiset kuvat kertovat koulun surullisen kunnon ennen kiinteistön lopullista tuhoamista. Käsittämätöntä touhua. Tulee mieleeni kaupunki nimeltä Detroit, jonka rappeutuneita kortteleita olen kierrellyt muutaman kerran. 
Etelä-Saimaa 17.4.1966

Kansakoulun rakentaminen alueelle oli ensimmäisen kerran esillä Lappeenrannan kansakoulujen johtokunnassa elokuussa 1952, jolloin todettiin: Asemakaavaan olisi huomioitava lähivuosien rakennusohjelmaan Voisalmen - Tyysterniemen koulutalojen tarve. Tyysterniemelle ja Voisalmeen nousi nopeasti 1950- ja 1960-luvuilla isohko asutusalue. Lappeenrannan kansakoulujen johtokunta laati lopulta elokuussa 1964 rakennussuunnitelman uudelle koululle, ja kaupunginvaltuusto hyväksyi sen 11.1.1965. Tämän pohjalta Tyysterniemelle rakennettiin 350 oppilaalle suunniteltu koulu. Rakennuksen kustannusarvio oli 1,2 miljoonaa markkaa ja kouluun tuli yhdeksän tavallista luokkaa, erityisluokkatiloja, voimistelusali ja kouluruokala. Koulutyö voitiin aloittaa uudessa rakennuksessa 1.9.1966 ja lopulliseen kuntoon kiinteistö saatiin syyskuun aikana. Valmista, moderniksi kehuttua koulurakennusta juhlittiin 16.4.1967. Ensimmäisen kouluvuonna koulussa oli 330 oppilasta.

 

Koulun pihamaalle pystytettiin toukokuussa 1969 Tyysterniemen koulun pihalle kuvanveistäjä Antti Louhiston veistos "Keväthyppyjä". Siinä keväällä laitumelle loikkiva nuori hieho  kuvaa hyvin sekä täynnä elämänriemua hihkuvia lapsia koulun pihalla että huolettoman kesän alkamista. Patsas sai nopeasti lempinimekseen "ABC-vasikka". Kun Tyysterniemen koulun toiminta lakkasi keväällä 2009, "ABC-vasikka" siirrettiin Voisalmen koulun pihalle.


Kun katsoo alla olevaa kuvakavalkadia, ei voi kuin päivitellä sitä typeryyden määrää, joka on on purkautunut hävitystä tehdessä!


Ovet on auki


























perjantai 5. helmikuuta 2016

Päivätyövelvollisuuden päättymisestä Koitsanlahden hoviin kulunut 100 vuotta (Otteita Etelä-Saimaa-lehdestä 14.3.1958)

Olen kirjoitellut blogiini ajoittain Parikkalassa sijaitsevan Koitsanlahden hovin kohtalosta. Seuraan aktiivisesti, mitä tuolle historialliselle rakennukselle ja sitä ympäröivälle miljöölle tulee tapahtumaan. Samalla kaivelen arkistojen kätköistä hoviin liittyviä artkkeleita ja muuta materiaalia. Tässä otteita yhdestä Etelä-Saimaassa olleesta artikkelista:



Tänään maaliskuu 14 päivänä tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Koitsanlahden kuninkaankartanon alustalaisten päivätyövelvollisuus lakkautettiin.
...
Alueen talonpojat tekivät useita alotteita päivätyövelvollisuuden lopettamiseksi, mutta kaikki yritykset näyttivät toivottomilta. Vihdoin nykyisen Parikkalan pitäjän Saarenkylästä kotoisin ollut valtiopäivämies Lauri Tiainen[1] lähetti 13 muun pitäjän pohjoisosan talonpojan kanssa allekirjoittamansa anomuksen keisarille. Tätä pidettiin uhkarohkeana, josta mm. Parikkalan silloinen kirkkoherra Anton Ulrik Rönnholm vihastui, mutta se tuotti vihdoinkin toivotun tuloksen.

Vapauttamispäätös luettiin Parikkalan kirkossa julki jo maaliskuulla 1856 ja siinä ilmoitettiin päivätöiden päättyvän hovin vuokra-ajan loputtua puolipaastosunnuntaista vuonna 1858. Oli selvää, että vapauttamispäätös herätti pitäjäläisissä suurta riemua ja kiitollisuutta ja niinpä pidettiinkin edellä mainittuna puolipaastosunnuntaina 1858 pitäjänkokous, jossa näiden orjakahleiden katkeamisen muistoksi ja siitä tiedon säilymiseksi tuleville sukupolville päätettiin tilata kirkonkello ja rautainen kassa-arkku kirkolle. Kello, joka jatkuvasti kutsuu pitäjäläisiä jumalanpalveluksiin, painaa 25 leiviskää ja sen reunaan on valettu sanat: ”Tämä kello haettiin Parikkalaan vuonna 1858. Muistoksi sinä vuonna parikkalalaisille Armossa suodusta vapaudesta päivätyön kuormasta Koitsanlahden hoviin.”

Tästä historiallisesta tapahtumasta on tänään kulunut 100 vuotta ja sen kunniaksi soitetaan pitäjäläisten lahjoittamaa kirkonkelloa tänään klo 15 ja sen jälkeen on kirkossa lyhyt muistotilaisuus


[1] Lauri Tiainen oli valtiopäiväedustajana vuosina 1863 – 1864. Hän oli valtiovarainvaliokunnan jäsen.
...