Lapin markkinoilla. Etelä-Saimaa 25.9.1920. Eliel Lagercrantz

 

Skibotnin lestadiolaiskappeli

Sanomalehti Etelä-Saimaassa oli vuosina 1920 - 1921 useita, laajoja, moniosaisia artikkelisarjoja Pohjois-Norjasta, Pohjois-Ruotsista ja myös Suomen Lapista. Ne kirjoitti muolaalaissyntyinen saamenkielen tutkija ja psykologi  Eliel Lagercrantz (1894 - 1973). Hän teki useita matkoja kyseiselle alueelle 1910-luvun lopulla ja 1920-luvulla. Näissä kirjoituksissaan hän kuvaa myös alueella vahvasti tuolloin vaikuttanutta lestadiolaisuutta. Lagercrantzin artikkelisarjan ilmestyminen Etelä-Saimaassa selittynee hänen asumisellaan Etelä-Karjalassa Taipalsaarella.

Aikaisemmissa blogikirjoituksissani olen koonnut Lagercrantzin kuvauksen saarnaaja August Lundbergista artikkelissa Lapin saarnamies sekä hänen kirjoituksensa Gratangsbotnista ja Tysfjordista sekä Finmarkin sivistysoloista. Alle olen koonnut otteen Lagercrantzin artikkelista Lapin markkinoilla. Siinä hän kuvaa markkinaseuroja Skibotnin rukoushuoneella, Lyngenin vuonon pohjukassa Norjassa. Skibonin markkinoilla ja lestadiolaisuudella näyttää olleen aikoinaan symbioottinen suhde. Yksi Norjan lestadiolaissuunnista on saanut nimensä Lyngen-vuonon mukaan eli sitä kutsutaan lyngeniläisyydeksi. Skibotnin rukoushuone on edelleen lyngeniläisyyden "pääkappeli", joka on liikkeen molempien suuntien vuorottaisessa käytössä.

...Niin kauppoja jatketaan remulla ja hyväntuulisuudella pienen savuavan öljylampun heikosti valaistessa viheliäistä ullakkokamari, jossa ilma yhä sakenee ja puheen sorina kiihtyy sen mukaan, kuin ehtoo joutuu ja ihmiset hakeutuvat katon alle.

Markkinoiden lomassa harrastetaan paljon muutakin kuin kaupantekoa. Suuri osa markkinaväestä onkin koolla täällä pidettäviä hartaushetkiä varten. Lestadiolaisia saarnamiehiä saapi kahdesti päivässä kuunnella pikku rukoushuoneessa Tämä on myötäänsä pakaten täynnä. Siellä milloin kuuluu virren veisuuta, että ilma tärisee; milloin liikutuksen valtaama rukousväki puhkeaa äänekkäisiin voivotuksiin ja ulvontaa muistuttavaan itkuun, kun se synnintunnon valtaamana kuuntelee puheita helvetistä ja autuudesta. – Markkinoitten ja uskonnonharjoituksen välillä on ainakin alemmilla asteilla olemassa pysyväinen läheinen suhde.

Eräs seikka on kuitenkin kovin vastustuksellinen, ainakin miehilleni. Tulee tieto, ettei ole lupa viedä Norjan halpaa kahvia muuhun maahan ja tässä he nyt istuvat päätänsä raapien ja tullimiehiä soimaten. Illalla näen heidän pitävän jonkinmoista neuvottelua ja kun liike puolenyön jälkeen on hiljennyt, katoavat he jättäen minut makaamaan yhdessä lappalaisten ja kalastajaperheiden kanssa. Pianpa lukuisa seurakuntamme on vaipunut uneen ja hartaat kuorsaukset tärisyttävät ilmaa.... Myöhemmin tulevat miehenkin takaisin toimitettuansa kiellon alaiset tavaransa tullin ohi...

Skibotnin lestadiolaispapelin pihamaalle on pystytetty muistomerkki liikkeen Norjaan saapumisen kunniaksi.