Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Pontuksen kaivanto (Päivitetty 15.4.2017)

Pontuksen kaivannon muistopaasi
Kierrokseni 1.11.2014 jatkuu...
Soskuan neuvostosotilaiden hautausmaan jälkeen pyöräreittini kulki Soskuan sululle ja Saimaan kanavan itäistä reunaa pitkin edelleen seuraavalle sululle, eli Mustolaan. Vaikka kuvasin Mustolan tienoita tälläkin kertaa, palaan näihin kohteisiin myöhemmin, sillä koko Saimaan kanava, sen miljöö ja sulut ansaitsisivat oman bloginsa.
Välillä on hyvä käydä pohjalla, vaikka Pontuksen kaivannon...

Pontuksen kaivannon muistopaasi on Muukontien varressa kaivannon reunalla
Niinpä nostan seuraavaksi käsittelyyn Mustolan sulun jälkeisen pysähdyspaikkani eli Pontuksen kaivannon, jota kansa kutsuu nimellä Pontuksen kanava. Kanavaa siitä ei tullut - onneksi. Nimittäin, mikäli Salapausselän harjanteen puhkaisuyritys olisi onnistunut, seuraukset olisivat olleet melkoinen katastrofi. Vuoksi ei olisikaan Vuoksi, vaan Saimaan vesistön vedet purkautuisivat Suomenlahteen suoraan "Pontuksenjokea" pitkin. Paikalle syntyneeseen "Pontuksenkoskeen" olisi varmaankin rakennettu maamme suurin voimalaitos. Olisiko se tuonut sitten runsaasti energiaa käyttävän puunjalostusteollisuuden lisäksi esimerkiksi terästehtaan, kuten kävi Imatralle? Ja Imatra olisi jäänyt pahaiseksi kyläpahaseksi Ruokolahden leijonan metsästysmailla?

Näkymä Pontuksen kaivantoon Muukontieltä
Pontuksen kaivanto sijaitsee noin kahden kilometrin päässä nykyisen Saimaan kanavan suulta. Kaivanto on antanut nimensä myös kaupunginosalle, jota kansa kutsuu Pontukseksi. Kaupunginosan virallinen nimi on kuitenkin Laihia, joka juontuu paikallisesta suvusta ja tilannimestä. Tarina ei kerro ovatko laihialaiset yhtä saitoja kuin ne kuuluisat Vaasan kyljessä asuvat.

Kansan Työ 1.10.1957
Saimaan ja Suomenlahden yhdistävästä vesiväylästä haaveiltiin jo 1400 -1500 -luvuilla, kun Viipurin ja Olavinlinnan päällikkönä oli Erik Bjelke, mutta kaivaminen pysähtyi kallioseinämään. Seuraava yritys tapahtui yli sadan vuoden päästä, kun Ruotsin kuningas Kaarle IX määräsi amiraali Pentti Severinpoika Juustenin työhön. Paikalliset talonpojat joutuivat kaivaustyömaalle töihin kuninkaallisen käskykirjeen määräyksestä. Työt aloitettiin Lapveden ja Juustilan välillä vuonna 1607. Juustenin yllättävä kuolema keskeytti työt. Tämä Pontuksen kaivanto näkyy edelleen selkeästi maastossa noin puolen kilometrin pituisena, 10 -16 metriä leveänä ja enimmillään yhdeksän metriä syvänä kaivantona.

Kaivannosta käytetty nimi viittaa kuuluisaan Pontus de la Gardie´n (1520 -1585), joka oli merkittävän sotapäällikön ja sankarin maineessa Karjalassa. Todellisuudessa hänellä ei ole mitään tekemistä kaivannon kanssa. Hänen nimiinsä on liitetty runsaasti muitakin edistyksellisiä asioita Suomessa.

Pontuksen kaivannon muistopaaden laatta
Kaivannon reunalla Muukontien varressa on sille pystytetty neljä metriä korkea muistomerkki. Sen pystytti vuonna 1957 Lappeenrannan Kilta, joka lahjoitti muistopaaden Lauritsalan kauppalalle paljastustilaisuudessa. Tilaisuuden avajaispuheen piti Lappeenrannan killan puheenjohtaja Uuno Ruotzi. Lauritsalan kauppalan kiitospuheenvuoron piti kauppalavaltuuston puheenjohtaja Hugo Pöljö, joka lupasi kauppalan pitävän muistomerkitä hyvää huolta. Muistomerkkihankkeen "isä" oli aktiivinen kansanperinteen kerääjä ja kotiseutumies, maanviljelijä Ferdinand Laihia. Hän kertoili tilaisuudessa jopa vuosisatojen taakse ulottuvaa perimätieto Pontuksen kaivannosta ja sen ympäristöstä. Muistomerkin paljastusjuhlaa vietettiin 29.9.1957. Lahjoituksia muistomerkkiä varten antoivat Lauritsalan kauppala ja maanviljelijä Ferdinand Laihia.
Muistopaaden laatassa on teksti:

Etelä-Saimaa 5.8.1972
Yhdistääkseen Viipurin ja Savonlinnan vesitiellä määräsi kuningas Kaarle IX amiraali Pentti Juustenin kaivattamaan tämän ns. Pontuksen kaivannon. Lappeen miehet aloittivat työn kesällä 1607 ja keskeytyi se syksyllä 1608.

Tämäkään muistomerkki ei kuitenkaan saanut olla rauhassa ilkivallalta, vaikka sen ei luulisi ketään ärsyttävän.  Vain 15 vuotta muistomerkin pystyttämisen jälkeen sen muistolaatta oli revitty irti ja rosvottu. Koska messinkinen laatta on helposti tunnistettavissa, laittoi pakallislehti Etelä-Saimaa siitä etsintäkuulutuksen. Tarina ei kerro löytyikö laatta jostakin, vai jouduttiinko teettämään uusi.

Vanhoja lehtiä lukiessani sattui silmääni myös alla oleva  artikkeli Saimaan Sanomista (no 119/1976), joten kuvasin sen. Artikkeli sisältää myös sosialidemokraattien vaalipropagandaa :) Nimittäin edessä olivat kunnallisvaalit.  Ollos hyvä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti