Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 10: Pulsan kansakoulu (Päivitetty 9.4.2016)


Pulsan entinen kansakoulu kuvattuna 29.11.2014
Lauantaina 29.11. 2014 pyöräilyreittini suuntautui edellisten viikonloppujen tapaan Lappeenrannan eteläisiin kyliin. Tavoitteena oli Pulsan radanvarsikylä. Pyrkimyksenä oli tutkia sen miljööstään kuulua asemaseutua sekä kuvata entinen kansakoulu. Viimeksi mainittu löytyikin helposti. Se sijaitsee Ylämaantieltä hieman syrjässä, Eerolanmutkan alussa.
Leikkivien koululasten äänet ovat vaienneet Pulsan kansakoulun pihalta
Kun kansakoulujen piirijakoasetus annettiin vuonna 1898, asetti Lappeen kunta sen toteuttamisen valmisteluun komitean. Se esitti kunnan jaettavaksi 13 koulupiiriin, yhtenä näistä Pulsan koulupiiri. Koulujen perustamista ja ylläpitämistä varten laadittiin ohjesääntö. Sen mukaan jokainen piiri saisi 6000 markkaa rakennusapua ja vuosittain 600 markkaa toimintaan. Piirin asukkaiden vastuulle jäi rakennustarpeiden, hirsien ja kivien hankkiminen sekä lämmitykseen tarvittavien halkojen toimittaminen. Uuden piirijakoasetuksen mukaiset koulut valmistuivat Haapajärven, Kärkelän ja Pulsan piireihin vuonna 1901.
Pulsan lakkautetun kansakoulun länsipääty.
Ilmoitus Pulsan kansakoulun rakennusurakan huutokaupasta.
Itä-Suomen Sanomat 8.12.1900
Pulsan kouluhanke oli ollut ensimmäisen kerran esillä kyläkokouksessa tammikuussa 1899. Tällöin katsottiin koulupiiriin kuuluvan Anolan, Maajärven, Sirkjärven, Vilkjärven, Seppälän, Tanin ja Toivarilan kylät. Koulun paikaksi ajateltiin Pulsan aseman seutua. Sieltä löytyikin sopiva maa-alue, joka ostettiin ratamestari Jansonin tyttäreltä Berta Melleriltä tammikuussa 1900. Myöhemmin aluetta vaihdettiin Kymiyhtiön kanssa. Ensimmäinen kansakoulun johtokunta valittiin joulukuussa 1899 piirikokouksessa. Sen jäseninä olivat ratamestari Aleksander Höglund, Wilhelm Tani, Jaakko Punkkinen, Antti Rasa ja Simo Anonen. Koulun rakentamisen arvioitiin maksavan 8000 markkaa. Talolliset vedättivät hirret ja kivet koulun rakennuspaikalle, tilattomat osallistuivat hankkeeseen rahallisesti. Rakentamista valvoi ratamestari. Urakkahuutokauppa pidettiin 17.12.1900 Jaakko Punkkisen talossa. Työurakkaa tarjottiin siitä vähimmän korvauksen vaativalle. Urakoitsijalta vaadittiin takaus.

Työ, jossa olivat valmistuneet koulutalo ja osa liiteristä, otettiin vastaan ja tarkastettiin elokuussa 1901. Sauna ja navetta valmistuivat myöhemmin.
Pulsan lakkautettu kansakoulu Helsinki - Pietari-radalta päin kuvattuna
Pulsan kansakoulun vihkiäisjuhlaa vietettiin sunnuntaina 25 päivä elokuuta 1901. Seuraavana päivänä alkoi koulutoiminta, nimittäin ns. pienten lasten koulu. Varsinainen kansakoulu aloitti toimintansa 1.10.1901, jolloin kouluun saapui 34 oppilasta. Suomen Senaatin Kirkollisasiain Toimituskunta myönsi Pulsan kansakoulupiirille valtionavun opettajan ja tyttöjen käsityön opettajattaren palkkaamista varten joulukuun 14. päivä 1901. Toisen opettajan viran koulu sai vuonna 1921. Koulun yhteyteen valmistui vuonna 1923 uusi käsityöluokka sekä opettajattaren asunto.

Näkymä Pulsan kansakoulun pihalle vuonna 1965.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto
Sotien jälkeen Pulsan kansakoulun oppilasmäärä säilyi korkeana. Tilanne jatkui samanlaisena vielä 1950-luvulla. Lukuvuonna 1956 - 1957 koulussa oli 49 oppilasta kahden opettajan opetuksessa. Pulsan koulua peruskorjattiin 1960-luvun alussa. Vähitellen koulun oppilasmäärä alkoi laskea ja  lukuvuonna 1962 - 1963 se oli pudonnut lukuun 39. Vuonna 1965 oppilasmäärä oli enää 26.
Pienien kansakoulujen  lakkauttamisvuoro osui Pulsan kohdalle keväällä 1968. Silloin koulu lopetti toimintansa sekä oppilaiden vähyyden että koulun huonokuntoisuuden vuoksi. Koulun peruskorjaus olisi tullut liian kalliiksi samalla kun oppilasmäärä oli laskussa. Koulun oppilaat siirtyivät opiskelemaan Nyrhilän – Siparin kouluun, jotka oli yhdistetty. Osa kyseisen koulun oppilaista opiskeli Nyrhilän, osa Siparin koulussa.

Lopuksi yhteenveto Pulsan kansakoulun oppilasmääristä vuosilta 1910 - 1968:


vuosi
1910-11
1911-12
1912-13
1913-14
1914-15
1915-16
1916-17
oppilasmäärä
44
44
42
36
26
24
20
vuosi
1917-18
1918-19
1919-20
1920-21
1921-22
1922
1923
oppilasmäärä
32
29
34
44
59
66
74
vuosi
1924
1925
1926
1927
1928
1929
1930
oppilasmäärä
55
61
55
50
51
56
49
vuosi
1931
1932
1933
1934
1935
1936
1937
oppilasmäärä
51
49
49
42
40
28
42
vuosi
1938
1939
1940
1941
1942
1943
1944
oppilasmäärä
29
44
48
54
48
41
37
vuosi
1945
1946
1947
1948
1949
1950
1951
oppilasmäärä
40
48
50
44
37
43
43
vuosi
1952
1953
1954
1955
1956
1957
1958
oppilasmäärä
42
46
48
46
50
54
48
vuosia
1959
1960
1961
1962
1963
1964
1965
oppilasmäärä
47
41
40
37
37
37
32
vuosi
1966
1966-67
1967-68

oppilasmäärä
26
26
24




Arkkipiispa

Tapanani ei ole ollut sotkeutua Suomen evankelisluterilaisen kirkon riitoihin eikä ottaa kantaa kirkon linjauksiin. Tällä kertaa teen poikkeuksen koskien kirkon johtajan arkkipiispa Kari Mäkisen toimintaa. Organisaation johtajana hän on mielestäni omilla toimillaan VAIN pahentanut tunteikasta tilannetta. Kyseessä on siis perjantaina eduskunnan hyväksymään kansalaisaloitteeseen liittyvä arkkipiispan kommentointi. Eduskuntahan antoi 28.11.2014 äänin 105 - 92 tukensa avioliittolain muutokselle.

Arkkipiispa Kari Mäkinen tuki  aloitetta melko suoraan ennen äänestystä tapahtuneilla julkituloillaan mm. täällä ja täällä (alkuperäinen facebook-päivitys). Aloitteen tultua hyväksytyksi on arkkipiispa Mäkinen jatkanut tuen osoitustaan  ja todennut (facebook-päivitys) iloiten:
Tiedän miten paljon tämä päivä merkitsee sateenkaariväelle, heidän läheisilleen ja monille muille. Iloitsen täydestä sydämestäni heidän puolestaan ja heidän kanssaan.
Käyty keskustelu on ravistellut myös kirkkoa myönteisellä tavalla. Minusta näyttää siltä, että tässä osat ovat kääntyneet. Yhteiskunta saarnaa nyt etiikasta, jossa ei puolusteta instituutioita ja periaatteita vaan ihmisiä. Sellaista saarnaa kirkko tarvitsee.

Eduskunnan äänestyksen jälkeen on Suomen evankelisluterilainen kirkko menettänyt tuhansia jäseniään. Eilen eronneiden määrä oli yhden vuorokauden aikana noin 5100 Iltasanomien uutisoinnin mukaan ja vauhti ei ole juurikaan hidastunut tänäänEroajina ovat ennen kaikkea kirkon konservatiiviset jäsenet, jotka ovat suivaantuneet arkkipiispan toimintaan asiassa. Tähän tulokseen ovat tulleet asiantuntijat ja sama heijastuu eronneiden omissa kommenteissa. Nämä ovat niitä, jotka ovat olleet kirkollisesti aktiivisimpia ja kirkon perinteitä vahvasti puolustavia jäseniä. Jos ja kun tämä osa kirkon jäsenistöstä äänestää jaloillaan, kirkon olisi syytä todella huolestua. Omaan nilkkaan ampuminen on suurta typeryyttä. Tämän erobuumin on siis aiheuttanut nimenomaan arkkipiispa Kari Mäkinen lausunnoillaan, ei niinkään eduskunta. En usko, etteikö arkkipiispa ole ollut tietoinen siitä, mihin hänen lausuntonsa johtavat. Onko kyseessä siis tahallinen toiminta, jolla ajetaan konservatiiveja lähtemään kirkosta ja sen päätöksenteosta, jolloin tietyt päämäärät saavutetaan?

Seuraavaksi taistelu siirtyy kirkon sisälle, kuten paikallinen sanomalehti Etelä-Saimaa totesi pääkirjoituksessaan 29.11.2014. Jos arkkipiispa aloittaa avoimen liputuksen homo- ja lesboparien kirkollisen vihkimisen puolesta (kuten hän ilmeisesti tulee tekemään), suurin osa kirkollisista herätysliikkeistä tulee eroamaan kirkosta ja sadattuhannet jäsenet jättävät sen samalla. Instituutiojohtajia tämä ei näy juurikaan huolettavan. Nimittäin silloin, kun se eletään todeksi, he nauttivat jo huonosti ansaittua ruhtinaallista eläkettä ruhtinaallisena maksetun palkkauskauden jälkeen. Niinpä kymmenen vuoden kuluttua alle puolet suomalaisista kuuluu enää evankelisluterilaiseen kirkkoon ja toiminnan alasajo on kiivaassa vauhdissa. Satoja kirkollisia kiinteistöjä saa pilkkahintaan tai ilmaiseksi maaseudulta. Kaupunkien keskustoissa ne menevät edelleen hyvin kaupaksi: moskeijoiksi, ravintoloiksi ja asunnoiksi. Samalla alkaa keskustelu siitä, onko ristilippu maamme symbolina aikansa elänyt.

Sitä odotellessa, muistakaa nauttia upeasta suomalaisesta luonnosta!!!

lauantai 29. marraskuuta 2014

Historian siivet havisivat


Tällainen ikivanha, jokapäiväisenä asuntona oleva hirsitalo ilman mukavuuksia löytyy vielä Etelä-Karjalasta. Oikealla talon 77-vuotias isäntä.
Yllä olevassa otsikossa ovat nuo kliseeksi muodostuneet sanat, mutta tänään - TAAS - koin ne todeksi Lappeenrannan eteläpuolella olevassa maaseutukylässä. Pyöräilyreitin varrella poikkesin taloon, johon olin yrittänyt sisälle jo kerran aikaisemmin. Nyt näin tuvassa valot, joten käännyin alamäessa takaisin ja kurvasin pyöräni harmaitten rakennusten ympäröimälle pihalle. Pääsin kun pääsinkin sisään tuohon harmaaseen hirsitaloon. Pienen neuvottelun jälkeen astuin taloon, jonka ikää ei isäntä itse tiennyt, mutta totesi sen olevan todella vanhan. Kyseinen isäntä, joka ei halua nimeään julkisuuteen, kertoi syntyneensä 77 vuotta sitten kyseisessä hirsitalossa ja asuneensa siinä koko ikänsä. Ainoat poissaolot kotikylältä olivat armeijan lisäksi kaksi evakkoretkeä, toinen kesällä 1941 ja toinen kesällä 1944. Hänen isänsä oli aikoinaan, ennen nykyisen isännän syntymää, ostanut talon. Lisäksi isä oli siirtänyt rakennuksen päätyyn jatkoksi osan entisestä kotitalostaan naapurikylästä. Pihalla olevan aitan seinässä seisoo ylpeänä sen valmistusvuosi: 1776.
Pihalla olevan aitan seinässä lukee valmistusvuosi 1776

Tämän hirsitalon tuvan hirret olivat hyvässä kunnossa. Tupaa kiersi paksuista lankuista tehdyt seinänvieruspenkit. Niistä tuli vahvasti mieleeni oman ukkilani, jossa vietin lapsuudessani viikkokausia kesäisin. Talon tiskikoneena toimii isäntä itse ja elämää vietetään kuin ennen vanhaan. Sähköt talossa on, ja keskeisellä paikalla näytti olevan teevee, joten aivan kaikista "sivistyksen" vitsauksia ei täälläkään oltu paitsi. Elämä sujuu kuitenkin yksinkertaista, tuttua rataansa. Keskeisenä harrastuksena on kalastus, jota harjoitetaan paitsi kotijärvellä, myös laajalla alueella Kaakkois-Suomessa. Ääripisteinä Puruvesi ja Pyhäjärvi Kesälahdella ja Virolahti Suomenlahdella.

Hirsitalon isäntä vuonna 1776 valmistuneen aittansa edessä

Siparin kansakoulun viisi ensimmäistä vuotta

Siparin kansakoulun oppilaita 1900-luvun alussa. Taustalla koulurakennus silloisessa ulkoasussaan.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto


Lappeenrannan kaupunginarkistooon sijoitetussa Siparin koulun arkistossa on alla oleva kronologia koulun viidestä ensimmäisestä kouluvuodesta. Se on koottu historiiikkia varten ilmeisesti vuonna 1902.

Siparin seudun taloisännät olivat Lappeen pitäjässä uranuurtajia, sillä se oli kunnassa ensimmäinen taajama-alueen ulkopuolelle, maalaiskylään perustettu koulu. Lappeelaisten ensimmäinen kansakoulu, Taikinmäen koulu, oli aloittanut toimintansa vuonna 1878 Lappeenrannan kaupungin kupeessa. Kaukaan koulu avasi ovensa vuonna 1896. Kaukas-yhtiön omistaja Hugo Standerskjöld sekä rakensi kyseisen kansakoulun että ylläpiti sitä palkkaamalla opettajat. Myös Mustolan koulu avasi ovensa syksyllä 1896, taustahahmoinaan Saimaan kanavan kanavainsinööri Oskar Schultz, Lauritsalan sahan isännöitsijä J.M.Åhman ja maanviljelijä Taavetti Muukkonen

Alla olevassa kansakoulun historiikissa ilmenee yhden avioparin, nimittäin Mikko ja Hanna Siparin vahva panostus kotikylänsä koulusivistyksen nostamiseksi. Mikko Siparin pojanpoika kertoi kuulleensa, että hänen isoisänsä oli aikoinaan käynyt koulua Taikinamäellä asti. Tuo pitkä, hevosella tehty koulumatka, oli ollut sen verran vaivalloinen, että hän päätti tehdä seuraavalle sukupolvelle yleissivistyksen hankkimisen helpommaksi. 

Siparin ja sen lähikylien isännät lahjoittivat hirret koulun sekä sen laajennuksen rakentamiseen. Velkaakin otettiin ja vekseleitä kirjoitettiin. Lappeen kuntakokous ei aina ollut myönteinen Siparin isäntien kouluinnostukselle ja eväsi pyynnöt koulun rakentamisesta aiheutuneiden velkojen maksamisesta. Elettiin sortovuosien aikaa. Niinpä koulu oli saanut huomautuksen siitä, että sieltä puuttui suuriruhtinas Nikolai II:n muotokuva. Mielenkiintoinen, minulle uusi traditio, löytyi koulun historiikista, nimittäin joulukuusen polttaminen.

------------------------

Muistiinpanoja Siparin kansakoulun historiikin kirjoittamista varten:

Siparin kansakoululle valitaan johtokunta 25.3.1897: Johtokunnan jäsenet: Kanttori Ketonen, talollinen Antti Lensu, talollinen Mikko Sipari Pahloisista, Ville Pesu Toikkalasta, Mikko Lensu Lensulasta ja Antti Sipari Pahloisista. Puheenjohtajana kanttori Ketonen ja varapuheenjohtajana Antti Sipari.

Koulun kannatussitoumus:
Mikko Sipari ja hänen vaimonsa Hanna Sipari sitoutuvat yhteisesti pitämään huolta siitä, että Lappeen kunnassa olevan Siparin kansakoulun huoneisto ja opettajan asunto sekä ulkohuoneet pidetään hyvässä kunnossa ja koulu varustetaan tarpeellisilla koulu- ja opetuskalustolla. Opettaja saa käytettäväkseen kaksi (huonetta) ja keittiön, navetan, rehuladon ja aitan sekä muut tarpeelliset ulkohuoneet. Viljelysmaata hehtaarin alana viljeltäväksi, lehmän kesälaitumen, lämmitysaineet ja öljyvalon, sekä opettajalle vuosittain suoritetaan valtionavun lisäksi piirin puolesta 250:- (Jos nimittäin Lappeen kunnan lupaama 250:- apuraha jollain tavalla tulisi kielletyksi). Myös tyttöjen käsityönopettajalle maksetaan 100:- vuodessa palkkaa. Poikien käsityöhuoneeksi annetaan koulun lähellä oleva asuintupa.

Johtokunnan kokous 5.6.1897:
Päätetään, että koulusta muodostetaan suomenkielinen yhteiskoulu tytöille ja pojille, miesopettajan johdolla. Päätyettiin hankkia 800:- valtionapu, koska koulu alkaa olla jo valmistumaisillaan. Kun koulun valmiiksi saattamiseen tarvittiin varoja ja niitä ei ollut, päätettiin ottaa 1000:- suuruinen vekselilaina 6 kk ajaksi, joko pankista tai mistä vain saadaan. Vekselein hyväksyjäksi ja asettajaksi suostuivat Mikko Sipari ja Antti Ylälensu.

Johtokunnan kokous 4.7.1897
opettajan valinta: Jo aikaisemmin oli julistettu opettajan virka haettavaksi. Opettajaksi valitaan Adolf Roinila Luhangasta ja varalle Aleksis Lindholm Valkeakoskelta. Näiden lisäksi oli virkaa hakenut lukkari S.H.Haapalainen Rautavaaran kappelista.

Johtokunnan kokous 16.8.1897:
Tuhannen markan vekselillä todettiin rahat saaduksi kuuden kuukauden ajaksi kanttori Ketoselta. Tällä rahalla saatetaan koulurakennus valmiiksi ulkorakennuksineen. Johtokunnan kirjuriksi valittiin A. Roinila, joka oli saapunut virkaansa. koulun alkajaisjuhlaa päätti johtokunta vietettäväksi sunnuntaina 12 p:nä syyskuuta klo 4 j.p.p. ja varsinaisen lukukauden alkamisen maanantaina 13 päivänä syyskuuta klo 10 e.p.p.

Johtokunnan kokous 13.9.1897:
Koulurakennuksen siltojen ja mattojen teko oli ollut Juhana Toikan huolena. Hän pyysi lisäpalkkaa, koska oli ottanut urakan liian halvalla. Johtokunta suostui hänen pyyntöönsä.

Johtokunnan kokous 14.10.1897:
Otettiin käsiteltäväksi naisopettajan viran täyttäminen (käsitöiden opettaja). Virka oli ilmoitettu Virallisessa lehdessä 5.10.1897. Hakijoina oli vain Hanna Roinila, joka päätettiin valita toistaiseksi virkaan.

Johtokunnan kokous 18.12.1897:
Johtokunnan jäseneksi valittiin Mikko Siparin tilalle Juhana Sipari. Mikko Sipari kuoli keuhkokuumeeseen melkein heti koulun valmistuttua. Kuntakokouksen viime tammikuun 9 päivänä myöntämä rakennusapu ja opettajan palkkarahat päätti johtokunta valtuuttaa kanttori Ketosen ulosottamaan Lappeen kunnan rahastonhoitajalta.

Johtokunnan kokous 10.1.1898:
Päätettiin tiedustella Keisarillisesta Senaatista Siparin koulun johtokunnan tekemää rakennusavustusta koskevaa anomusta, koska siitä ei ole mitään kuulunut. Päätettiin, ellei talollinen Juhana Toikka maksa koulukirjoistaan määrättyä laskua (hänen lasten kirjat), niin kirjarahat häneltä ulosmitataan.

Johtokunnan kokous 20.5.1898:
Tänään koulu päätti ensimmäisen lukukautensa. Päätettiin panna toimeen arpajaiset koulun kannatusta ajatellen. Asiassa päätettiin kääntyä Lappeenrannan asukkaiden puoleen.

Johtokunnan kokous 20.7.1898:
Tarkastaja asessori O.Florellin ilmoittaa hyväksyvänsä opettaja Roinilan ainoastaan virkaatekeväksi opettajaksi vain yhdeksi vuodeksi. Tämän vuoksi päättää johtokunta kääntyä oman tarkastajan puoleen asian selvittämiseksi, koska johtokunta katsoo, että tämä on vääryys op. Roinilaa kohtaan, sillä onhan hän hakenut vakituista virkaa ja valittu siihen. päätettiin koululle tiedustella 2000:-  lainaa.

Johtokunnan kokous 12.9.1898:
Päätettiin, että kouluun otetaan oppilaita lainkaan katsomatta heidän ikäänsä tahi muuhun kelpoisuuteen. (Op. Roinila oli huomauttanut johtokunnalle kouluun otetuista alaikäisistä lapsista). Antti ja Juhana Sipari olivat sitä mieltä, että kouluun ei oteta yhdeksää vuotta nuorempaa lasta.

Johtokunnan kokous 15.11.1898:
Opettaja Roinila ilmoittaa, että hänet on valittu Kuopio - Iisalmi radan rakennettavan kansakoulun opettajaksi ja anoo eroa. johtokunta suostuu anomukseen. Syynä uuden  viran hakuun em. väliaikaisuus, jota ei voi laskea koepalvelusvuosiin. Päätettiin, ettei virkaa julisteta haettavaksi kevätlukukaudeksi, koska virkaan tuskin saataisiin pätevää opettajaa. Siksi johtokunta kääntyi kanttori Ketosen puoleen pyytäen häntä ottamaan vastaan k.o.  viran. Tähän Ketonen suostuikin. Käsityönopettajaksi tytöille valittiin Amanda Ketonen.

Johtokunnan kokous 28.12.1898:
Roinilalle annetaan hyvä todistus Siparin ylhäisemmästä kansakoulusta. Samoin annetaan todistus hanna Roinilalle. Kun kanttori ketoselle ei ole rovasti Nordström antanut virkavapautta olla pois kinkereistä, vaikka Ketonen olisi hankkinut tätä tarkoitusta varten viransijaisenkin, päätettiin ottaa kahden viikon ajaksi Ketosen sijaiseksi neiti Roosa Bruun Lappeenrannasta, joka on käynyt Lappeenrannan 5 luokkaisen porvarikoulun

Johtokunnan kokous 20.2.1899:
Kuvernööri käskee hankkia Siparin kouluun Nikolai II:n muotokuvan. Taloudenhoitaja Antti Sipari ilmoittaa jo hankkineensa keisarin ja hänen puolisonsa muotokuvat, jotka on laitettu luokkahuoneen seinälle.

Johtokunnan kokous 9.5.1899:
Roosa Bruunille annetaan kiitettävä todistus opettajanviran hoidosta. Opettajan virka julistetaan haettavaksi Suomettaressa ja Virallisessa lehdessä.

Johtokunnan kokous 28.6.1899:
Otettiin käsiteltäväksi opettajan viran täyttäminen. Virkaa olivat hakeneet seuraavat henkilöt: Ylioppilas Armas Majander Lemiltä, ylioppilas V. Gast Tampereelta, v.t. op. K.Puhakka Virolahden Pitkäpaasilta, v.t.op. Matti Pitkänen Sakkolasta. Virkaan väliaikaisesti  valittiin  yksimielisesti Armas Majander Lemiltä, varalle K. Puhakka. Käsityönopettajaksi valittiin neiti Kauno Majander Lemiltä.

Johtokunnan kokous 2.10.1899:
Päätettiin ottaa kouluun Iida Lensu, Iida Sipari ja Mikko Toikka, vaikka he eivät ole täyttäneet asetuksen määräämää 9 vuotta, koska he ovat muutamia lukukausia nauttineet opetusta. Päätettiin hankkia maapallo havaintovälineeksi.

Johtokunnan kokous 14.12.1899:
Syyslukukausi päätettiin lopettaa joulukuun 20 päivänä illalla joulukuusen poltolla. Joululehtiä päätettiin jakaa 28 kpl ja hankkia joulukoristeita 10 markalla. Ketonen valittiin edelleen johtokunnan puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtajaksi Antti Sipari. Taloudenhoitajana toimii em. Antti Sipari. Kirjuriksi A. Majander. Päätettiin tilata seuraavan vuoden alussa ihmisruumiin malli ja raamatullisia kuvia havaintovälineiksi.

Johtokunnan kokous 16.2.1900:
Johtokunta päätti pyytää ylioppilas Majanderia jäämään opettajaksi seuraavaksi lukuvuodeksi, johon pyyntöön Majander suostuikin. Tyttöjen käsityönopettajana pyydettiin (jatkamaan) Kauno Majander, joka myös suostui ottamaan viran vastaan.

Johtokunnan kokous 21.5.1900:
Lappeen kunnan rahastosta päätettiin nostaa se summa, jonka kunta oli määrännyt maksettavaksi. Nostajaksi valtuutettiin Antti Sipari.

Johtokunnan kokous 17.9.1900:
Päätettiin hankkia kouluun uusia pulpetteja 13 kpl:tta.

Johtokunnan kokous 1.10.1900:
Päätettiin piiritarkastajan huomautuksesta ryhtyä rakentamaan koululle käsityöhuonetta. Asia päätettiin esittää piirikokoukselle. Päätettiin koululle hankkia "plankettikirja", johon säilytetään kaikki todistusjäljennökset.

Johtokunnan kokous 6.10.1900:
Koska oppilaita tuli kouluun lähelle 50, tulisi oppilaille sietämättömän ahdasta, päätti johtokunta, jos tarkastaja suostuu, että oppilaat jaetaan  (niin että)  I - II osastoa ja III - IV osastoa opetetaan erikseen, koska oppilaista suurin osa on lukutaitonsa puolesta hyvin heikkoja. I - II osastoa opetetaan luokassa ja III - IV osastoa opettajan sitä varten luovuttamassa kamarissa. Päätettiin hankkia kouluun iso musta taulu, joka asetetaan opettajan kamariin III - IV luokkalaisia varten.

Johtokunnan kokous 9.11.1900:
Tehtiin lopullinen päätös käsityöhuoneen rakentamisesta ja suuruudesta. Sen pituudeksi tulee 11 m ja leveydeksi 7,2 m ja että se väliseinällä jaetaan kahtia, jotta samalla saadaan myös eteinen.

Johtokunnan kokous 3.12.1900:
Kivijalan teko käsityöhuoneeseen päätettiin antaa Antti Lensulle 60:-  urakkasummasta.

Johtokunnan kokous 20.1.1901:Puheenjohtajaksi valitaan Antti Sipari, varapuheenjohtajaksi Antti Lensu, taloudenhoitajaksi  Antti Sipari, kirjuriksi A.Majander. Muut jäsenet: Juhani Sipari, Mikko Lensu, Ville Pesu ja Mikko Oikkonen. Käsityöluokan seinien hakkaaminen annettiin urakalla Antti Lensulle 200:sta (markasta). Johtokunta valtuutti puheenjohtajansa Antti Siparin johtokunnan puolesta jättämään Viipurin läänin kuvernöörille valituksen Lappeen kuntakokouksen päätöksestä jouluk. 22 p:ltä 1900, jolla kunta hylkäsi tehdyn anomuksen siitä, että kunta myöntäisi Siparin koulupiirille varoja koululla olevan velan maksamiseen ym. tarpeisiin.

Johtokunnan kokous 17.2.1901:
Johtokunta päätti jäsentensä kautta ilmoittaa niille piiriläisille, jotka olivat laiminlyöneet tuoda hirsiä rakennettavaan käsityöhuoneeseen, että hirret on tuotava viimeistään ennen tämän kuun loppua, uhalla, että muutoinen tapahtuu uloshaku kunnan kautta kunnanmaksujen ohella 50 pennin mukaa metriltä. Päätettiin antaa perustettavan koulun kirjaston hyväksi ne 100:-, jotka oli eräs lappeenrantalainen antanut kirjastoa varten. Tämä raha oli käytetty koulun velkojen maksuun, kun rahaa ei muualta saatu tarpeeksi. Päätettiinpä tälle summalle maksaa korkoakin 6%. Tällä summalla päätettiin ostaa kirjoja perustettavaan kirjastoon

Johtokunnan kokous 21.4.1901:
Päätettiin anta Lappeen kuntakokouksen esimiehille August Suniselle hänen pyytämänsä selitys kunnan tilien tarkastajan tekemän muistutuksen johdosta Siparin koulun tileistä. Muistutusta johtokunta pitää aiheettomana. Jos sitä ei poisteta, tulee johtokunta vaatimaan sovinto-oikeuden asettamista.


Johtokunnan kokous 27.5.1901:
Johtokunta päätti tarkastajan suostumuksella ottaa vielä seuraavaksi vuodeksi v.t. opettaja A. Majanderin ja käsityönopettajaksi neiti Kauno Majanderin.


Johtokunnan kokous 31.5.1901:
Neiti Majanderille annettiin todistus käsityöopettajana olostaan.


Johtokunnan kokous 7.9.1901:
Päätettiin antaa kanttori Ketoselle todistus viranhoidosta kevätlukukaudelta 1899.


Johtokunnan kokous 2.10.1901:
Lisärakennuksen (käsityöluokan) riveäminen annettiin Juhana Toikalle. Kun kouluun oli ilmoittautunut yli 50 oppilasta, päätettiin, että Antti Sipari matkustaa Viipuriin neuvottelemaan tarkastajan kanssa ko. asiasta, koska kansakouluasetuksen mukaan on hankittava apuopettaja kouluun, jos oppilasmäärä ylittää 50 oppilasta.


Johtokunnan kokous 4.10.1901:
Päätettiin anoa tarkastajalta nöyrimmästi, että koulun apuopettajaksi tarkastaja hyväksyisi Kauno Majanderin, jonka johtokunta oli tähän toimeen valinnut, koska oppilasmäärä oli ylittänyt 50 oppilasta.


Johtokunnan kokous 13.10.1901:
Päätettiin kutsua piirikokous koolle apuopettajan palkan ja asunnon järjestämistä varten. Palkaksi päätettiin 200:-  vuodessa.

Johtokunnan kokous 1.12.1901:
Syyslukukausi päätettiin lopettaa joulukuusen poltolla 21.12. klo 5 - 8 illalla, ja kevätlukukausi aloittaa 7.1.1902.


Johtokunnan 13.2.1902:
Hyväksyttiin tilit. Antti Siparille annettiin todistus koululla suoritetuista erinäisistä rakennustöistä.


Johtokunnan kokous 4.5.1902:
Koulun lisärakennus (käsityöluokka) tuli kalliimmaksi, kuin luultiin. Sen vuoksi on jäänyt useita laskuja maksamatta, joten koulu on taas velassa. Koska kunta on maksanut Taikinamäenkin koulun velat, päätettiin pyytää, että se korvaisi myös Siparin koulun velan, joka on 555,60:-. Siparin koulun koko velka on 664, 61:-. Päätettiin kevättutkinnossa myydä poikien tekemät käsityöt ja käyttää rahat johonkin hyödylliseen tarkoitukseen.




torstai 27. marraskuuta 2014

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 9: Sipari

Siparin entinen kansakoulu 15.11.2014

Jatkoin 15.11.2014 lauantaiaamuista kierrostani Vilkjärven koululta suuntana pohjoinen. Päämääränä oli Siparin koulu, jossa kuulin olevan joulumarkkinat. Koulutalon pientareet ja pihat olivatkin täynnä autoja ja sisällä riitti vierailijoita. Yritin kysellä kahdeltakin koululle saapuneelta, olivatko he paikallisia asukkaita, mutta molemmilta sain kielteisen vastauksen, toiselta jopa jyrkän ein. Aikataulusyistä tyydyin pelkästään kuvaamaan rakennusta ulkoapäin, enkä yrittänyt aktiivisesti etsiä uusia tarinakavereita. Tässä hieman tietoa koulun vaiheista sekä muutamia kuvia:

Siparin kansakoulu kuvattuna 1957.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Pahloisten eli Siparin kansakoulu oli neljäs Lappeen kunnan alueelle perustettu koulu. Sen takana oli Lensulan, Myllylän, Pahloisten, Toikkalan ja Yllikkälän isäntien yksituumaisuus. Edellä mainitut kylät muodostivat oman koulupiirin. Pahloisissa asuneet Mikko ja Hanna Sipari lahjoittivat koululle tontin ja tukivat muutenkin monella tavalla kouluhanketta. Siparin koulun hyväksi järjestettiin arpajaisia ja keräyksiä. Kansakoulurakennus pystytettiin talkoilla ja isännät lahjoittivat sen rakentamiseen tarvittavat hirret. Koulu aloitti toimintansa vuoden 1897 syksyllä. Avajaisia vietettiin 12.9. 1897 ja koulutyö alkoi seuraavana päivänä. Koulun alkuvaiheita varjostivat velkaantuminen sekä riidat koulun paikasta, vaikka viimeksi mainittu ilmiö ei ollut niin laajaa kuin monissa muissa koulupiireissä.
Siparin kansakoulu vuonna 1965.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Siparin koulua laajennettiin kaksi kertaa. Nämä tapahtuivat vuosina 1901 ja 1926. Edellisen ryhdyttiin koulutarkastajan antaman huomautuksen takia syksyllä 1901. Kouluun lisättiin 11 x 7 metrin kokoinen siipi, johon tulivat käsityötilat sekä eteinen.Jälkimmäisen laajennuksen suunnitteli viipurilainen Y.A.Hagberg, jonka kynänjälki näkyy monen muunkin Lappeenrannan seudun vanhan kansakoulurakennuksen ulkoasussa. Koulun viiden ensimmäisen toimintavuoden historiikki löytyy täältä

Ilmoitus urakkahuutokaupasta Etelä-Saimaassa 27.5.1922. Kyseessä Siparin kansakoulu lisärakennuksen vuoraus ja koulurakennuksen maalaus.
Miesopettajan virka oli auki Siparin kansakoulussa kesällä 1922. Opettajalle luvattiin 250 markkaa vuosipalkkaa, kolme huonetta ja keittiön sisältänyt asunto, pilkotut polttopuut, öljyvalon, kesälaitumen yhdelle lehmälle ja vajaan hehtaarin peltoa. Samalla avoimeksi julistettiin tyttöjen käsityön opettajan virka. Etelä-Saimaa 27.5.1922.
Siparin koulu säilyi pitkään elinvoimaisena. Vuonna 1950 Siparin kansakoulussa oli lähes 50 oppilasta. seuraavana vuonna oppilasmäärä kohosi yli 50 oppilaan. Tällöin kouluun oli palkattava kansakouluasetuksen vaatima apuopettaja. Kansakoulussa oli lukuvuonna 1956 - 1957 vielä 45 oppilasta ja kaksi opettajaa. Lähes kymmenen vuotta myöhemmin oppilasmäärä oli pudonnut 22:een. 1960-luvun puolivälissä oli keskustelua siitä, kumpi koulu, Sipari vai Vilkjärvi säilytetään kouluun tulevien oppilaiden lukumäärän supistuessa. Siparin koulu vei voiton. Lappeen koululautakunta perusteli valintaa koulujen kuntoa ja sijaintia vertailemalla. Kun Vilkjärven koulu lakkautettiin 1.8.1966, siirtyivät kyseisen koulupiirin oppilaat Siparin kouluun. Tämäkään ei riittänyt turvaamaan lopulta kouluun riittävää oppilasmäärää.
Siparin entinen kansakoulu 15.11.2014

Siparin entisen kansakoulun pihalla oli kymmeniä autoja 15.11.2014. Koululla pidettiin joulumarkkinoita.

Siparin koulun lakkauttaminen tapahtui ilmeisesti keväällä 1999. Kyseisenä lukuvuonna koulu oli tilastokeskuksen mukaan maamme pienin peruskoulu. Siellä oli neljä (4) oppilasta!!! Mistä tässä oli kyse? Aion selvittää tämän mysteerin.

Entinen Siparin koulu sijaitsee osoitteessa Toikkalantie 241, noin kymmenen kilometriä Lappeenrannan keskustasta lounaaseen ja  viisi kilometriä valtatie 6:n liittymästä etelään Korkea-ahon suuntaan. Rakennus on hirsirunkoinen ja peltikattoinen. Sen huoneistoala on 224 neliömetriä.

Opetustoiminnan päätyttyä koulukiinteistö on ollut kyläyhdistykselle vuokrattuna vuodesta 2000 vuoteen 2011. kevättalvella 2012 Lappeenrannan kaupunki asetti koulukiinteistön myytäväksi. Kiinteistö kiinnosti ostajia ja siitä jätettiin yhteensä yhdeksän tarjousta. Minulle ei ole vielä selvinnyt myytiiinkö koulu, vai mitä sille tapahtui....

Siparin koulun läntinen sisäänkäynti

Asiakkaita rientämässä Siparin koulun joulumarkkinoille 15.11.2014



maanantai 24. marraskuuta 2014

Lapveden kirkon muistomerkki


Lapveden kirkon muistomerkki Linnoituksessa, Rakuunamuseon takana
Marraskuisena aamuna pyöräilin tunnin lenkin Lappeenrannan keskustassa ja Linnoituksessa. Tuossa viimemainitussa niemessä sijaitsee ratsuväkimuseon takana Lapveden edesmenneen kirkon muistomerkki. Sen on pystyttänyt Lappeenrannan kaupunki kaupungin 300-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1949. Linnoituksessa edelleen vakaasti pystyssä seisovan ortodoksisen kirkon kellojen soittaessa taustamusiikkia poikkesin kuvaamaan tuon muistomerkin.
Kirkon muistomerkki lännestä kuvattuna. Merkin takapuolella on teksti: Herran sana pysyy iankaikkisesti

Harmaassa, graniittisessa pilarissa on korkokuvana Lappeenrannan vaakuna. Pilarin päässä on veistos, joka kuvaa kupolin huippua. Muistomerkki sijoitettiin kyseiselle paikalle, koska oletettiin siinä olleen 1500-luvulla rakennettu puinen kirkko. Nykyisen tiedon mukaan muistomerkin paikka on hieman virheellinen, sillä kirkon oletetaan olleen läheisten varastorakennusten alueella. Noilla tienoilla on ollut kaiken kaikkiaan kolme Lappeen - Lappeenrannan luterilaisen seurakunnan kirkkoa.

Näkymä muistomerkistä, taustalla Linnoituksen vallirakenteita


Ensimmäinen Lappeenrannan kirkko rakennettiin 1500-luvun puolivälissä itäisen Suomen tervakaupan keskukseksi muodostuneelle markkinaniemelle. Kirkko ympäröitiin kirkkotarhalla ja pappila siirtyi Hanhijärveltä markkinaniemelle johtavaan rinteeseen. Tämä kirkko, kuten Kauskilan kirkkokin, oli omistettu Pyhälle Laurille.


Näkymä muistomerkistä idästä kuvattuna.
Ensimmäinen kirkko poistui käytöstä huonokuntoisena 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Tällöin samalla paikalle rakennettiin uusi kirkko, joka tuhoutui Lappeenrannan taistelussa vuonna 1741. Kolmas kirkko, joka oli pyhitetty Neitsyt Marialle, valmistui 1700-luvun lopulla. Ajan muodin mukaan se oli ristikirkko.  Hiukan myöhemmin sen viereen rakennettiin komea kellotapuli. Tämän kirkon elinaika jäi lyhyeksi, sillä kesällä 1790 salama iski kirkkoon, joka paloi poroksi. Vain neljä kierteistä kynttilänjalkaa säästyi. Pian  paikalle puuhattiin neljättä kirkkoa. Tällä kertaa viranomaiset kielsivät kirkon rakentamisen perinteiseen paikkaan vedoten paloturvallisuuteen. Kirkon paikka tasoitettiin ja hautausmaalta kaivettiin luut ylös ja siirrettiin puolen kilometrin päähän uudelle hautausmaalle. Uusi Lappeen kirkko rakennettiin linnoituksen ulkopuolelle kauas vallien taakse vuonna 1793. Kirkon pystytti kuuluisa kirkonrakentaja Juhana Salonen. Siellä seisoo tänäkin päivänä (Lappeen) Marian kirkko, nykyisen Lappeenrannan ydinkeskustassa. Kirkko on ainoa maassamme 1700-luvulta säilynyt kaksoisristikirkko eli kahtamoinen. Mutta se onkin sitten jo oma tarinansa.

Lapveden vanha kirkko on herännyt vuodesta 2012 lähtien muutamiksi viikoiksi tai kuukausiksi kuitenkin uudestaan henkiin. Kirkon paikalle, sen muistomerkin viereen, pystytetään joka talvi Linnoituksen Lumikirkko, jossa järjestetään jumalanpalveluksia ja muuta toimintaa

Lähikuva muistomerkistä sen etupuolelta, jossa on Lappeenrannan vaakuna, sekä teksti:
Tällä paikalla sijaitsi Lapveden seurakunnan kirkko 1600 -1700 -luvulla.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Röytyn talo, Taipalsaari (Päivitetty 9.6.2015)

Komea entinen kestikievari Taipalsaarelta; Röytyn talo
Palatessani Haikkaanlahden reitiltä lokakuussa pysähdyin Röytyn kotiseututalolla Taipalsaaren kirkolla.

Röytyn kotiseututalo sijaitsee Taipalsaaren kirkonkylässä kirkon vieressä, osoitteessa Leikonrannantie 1, 54920 Taipalsaari. Röytyn talo mainitaan sotilasvirkatalona ensimmäisen kerran vuonna 1680.Se toimi lyhyen aikaa Ruotsin armeijan luutnanttien virkatalona, kunnes Taipalsaaren alue siirtyi Venäjälle Turun rauhassa vuonna 1743. Tämän jälkeen talo  oli kestikievarina. Tässä tehtävässä se oli aina vuoteen 1937 asti. Kestikievarin viimeinen isäntä oli Viktor Rikkonen. Hänen veljenpojaltaan Veikko Rikkoselta tila siirtyi Taipalsaaren kunnan omistukseen vuonna 1988. Kunta entisöi talon kestikievarimuseoksi Etelä-Karjalan museon sekä Museoviraston ohjeiden mukaisesti. Museoksi Röytyn kotiseututalo avattiin vuonna 1996.
Röytyn talon sisäänkäynti
Vuonna 2008 Röytyn kotiseututalossa aloitti toimintansa sisustusliike ja kahvio. Yrittäjä sanoi kahden vuoden kuluttua kuitenkin vuokrasopimuksen irti. Kesällä 2014 talossa piti yllä kahvilatoimintaa kolme taipalsaarelaista kyläyhdistystä ja kuusi muuta yhdistystä. Keväällä 2012 kotiseututalon pärekatto uusittiin. Työn tekivät talkoilla Taipalsaaren maamiesseura, kotiseutuyhdistys ja maaseutunaiset.
Näkymä Röytyn talon takapuolelle

Näkymä Röytyn taloon peltoaukean takaa
Röytyn kotiseututalon ympäristössä sijaitsee viidestä hirsiaitasta koostuva aittarivistö. Aitoissa on näytteillä Taipalsaaren historiaan kuuluvia maatalousesineitä. Makuu- ja vaateaitoissa on esillä tekstiilejä ja vanhoja pyykkäysvälineitä pyykkilaudoista 1930-luvun kädellä kammettavaan pesukoneeseen. Maitoaitassa on nähtävillä muun muassa vanha separaattori ja puisia leilejä. Maatalousaitassa on mahdollista tutustua miesten työkaluihin ja sepän palkeeseen. Vilja-aitassa on isot laarit, viikatteita sekä vanhoja viljamittoja.
Aittarivistöä
Edessä aittoja, takaa näkyy päärakennus
Ulkorakennuksessa oleva Taipalsaaren Hevosjalostusyhdistyksen perustama museo on avattu yleisölle vuonna 1996. Hevosajopelimuseossa on esillä kahdessa kerroksessa hevosvetoisia ajoneuvoja matkustukseen, kuljetukseen ja maataloustöihin, sekä hevosen hoitoon ja raviurheiluun liittyvää esineistöä. 1800- luvun lopun ja 1960- luvun välisenä aikana valmistetut reet, arvokkaat kiesit ja maatalouskoneet kertovat hevosen tarpeellisuudesta maatalousyhteiskunnassa. Museossa on näytteillä myös valokuvanäyttely, jossa on esillä hevosaiheisia kuvia 1930- luvulta alkaen.
Aittarakennuksia
Röytyn talon vaiheisiin liittyy myös mustia hetkiä. Keväällä 1918 käydyn sisällissodan taipalsaarelainen, raaka loppunäytös tapahtui talossa. Siellä kokoontui valkoisten kenttäsotaoikeus. Vangitut punaiset  kuljetettiin Röyttyyn kuulemaan lopullinen tuomionsa. Kyse ei ollut varsinaisesta oikeudenkäynnistä, vaan pikemminkin kuulustelusta. Sen perusteella jaettiin lopullinen tuomio. Oikeudenpäätös kirjattiin pöytäkirjaan vain, mikäli  se oli vapauttava. Kuolematuomio merkittiin vain yksinkertaisella merkillä "V".  Kun päätös oli Röytyn kamarissa syntynyt, ja tuomittu vietiin talosta ulos, saattoi vartiomies ilmoittaa: "ammutaan, ei asiointia!"


Aittarakennuksia
Aitan ovi
kanala
Näkymä talon takanurkalle
Röytyn talo etelästä katsottuna
Näkymä Röytyn talolle toukokuussa 2015